PHOENIX: United

Kasaridiskoa on kierrätetty jo pitkään, mutta lätkätukkapoppareiden autoradiosoundiin ei ennen Phoenixia ole suuremmin kajottu. Ajatus parikymppisistä ranskalaiskaveruksista tekemässä musiikkia, joka on juuri Phil Collinsin paremmalla puolella kuulostaa perverssiltä, varsinkin kun tiedetään Phoenixin hankkineen nimeä tanssimusiikkipiireissä Heatwave -diskoraidallaan.
Unitedin kuultuaan ei Phoenixin valintaa kuitenkaan ihmettele. Too Young ja If I Ever Feel Better kuulostavat yhtä hyviltä kuin Don Henleyn Boys Of Summer, The Motorsin Airport tai mikä tahansa ELO:n hiteistä. Funky Square Dance puolestaan yhdistää takatukkasoundia elektroon paremmin kuin Beck koskaan pystyisi suoriutumaan tehtävästä.
Phoenix on tiukasti retro, mutta ei kuitenkaan camp. United on albumi, joka on syntynyt puhtaasta innostuksesta 70- ja 80-lukujen popsoundiin. Kaverusten levysoittimessa viihtyvät parhaiten kuulemma Michael Jacksonin, Steely Danin ja AC/DC:n klassikot. Mukava huomata, että en ole ainoa (niukasti) alle kolmekymppinen, jonka mielestä Off The Wall on parempi levy kuin OK Computer.