Irlantilainen Primordial teki edellisen vuosikymmenen lopussa muutaman suorastaan käänteentekevän levyn. Metallin kanssa noilla äänityksillä ei juuri ollut tekemistä, ellei särökitaraa lasketa, mutta irlantilaisen kansanperinteen ja melankolian kanssa sitäkin enemmän.
Yhtyeen linja on sittemmin muuttunut paatoksellisempaan suuntaan, ja musiikki on rankempaa kuin yhtyeen kuuluisimmilla äänitteillä. Parilla edeltävällä levyllä melankolia oli hetken aikaa hukassa, mutta To The Nameless Deadillä itkuvirsi soi taas ylpeänä.
Vanha uskomus kuuluu, että irlantilaisilla ja suomalaisilla olisi historiassaan paljon yhteneväistä. Mitä musiikkiin tulee, kummastakin maasta löytyy yhtyeitä, joiden ilmaisu rypee syvältä kumpuavassa melankolisuudessa. Parhaimmillaan soturimainen juurilla ylpeily välittyykin kuulijalle valtaisalla intensiteetillä, mutta siinä missä suomalaiset usein hukkuvat liialliseen pelimannimeininkiin, Primordial pitää päänsä alati painuksissa.
Tyylitajullaan ja tarttuvalla kappalemateriaalillaan irlantilaisyhtye osoittaa olevansa folkmetallin tämänhetkinen kärkinimi.
