Aakkosissa tulee P-funkin jälkeen Q-funk. Nokkelaa, mutta ei suinkaan pelkästään. Nämä Helsingin nuoret funk-aikuiset ovat läksynsä lukeneet ja myös sisäistäneet oppimansa. Vaikutteet Sly & The Family Stonesta Fela Kutiin kuuluvat ja saavat kuuluakin, kun touhu toimii. Tuomo Prättälän laulaman Perfect Pairin voisi myydä Amerikalle D'Angelon kauan odotettuna singlenä ja siellähän kohta keikkuisi Top 5:ssä.
Q-Continuum on Quintessencen sisaryhtye tai mikä lie vallaton serkku. Quintessence asettaa sanansa ja sävelensä hyvin harkitusti ja päällimmäisenä soi Emma Salokosken heleä laulu. Q-Continuum taas porhaltaa spontaanisti sinne tänne eikä sovituksien kaikkia käänteitä varmaankaan kirjata paperille. Prättälä huseeraa parrasvaloissa ja Salokoski viilentelee sivummalla. Orkesterien ero on sama kuin vuoden 1965 Motown-soundilla ja muutamaa vuotta myöhemmillä Staxin levytyksillä.
Minkään sortin tyylillistä yhtenäisyyttä tuplalta on turha yrittää hahmottaa sen paremmin kuin syvästi persoonallista näkökulmaakaan. Kuulostaa siltä kuin uussoulien, afrofunkkausten, puoliballadien ja jazzillisten haahuilujen järjestys olisi arvottu lottomasiinalla. Mutta ainahan niissä peleissä joku voittaa.
Q-CONTINUUM PRESENTS: Q-Continuum
Arvio julkaistu Soundissa 01/2005.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Aakkosissa tulee P-funkin jälkeen Q-funk. Nokkelaa, mutta ei suinkaan pelkästään. Nämä Helsingin nuoret funk-aikuiset ovat läksynsä lukeneet ja myös sisäistäneet oppimansa. Vaikutteet Sly & The Family Stonesta Fela Kutiin kuuluvat ja saavat kuuluakin, kun touhu toimii.
Arvio
Q-CONTINUUM PRESENTS
Q-Continuum
Jupiter
Q-Continuum
Jupiter