QUEENSRŸCHE: Tribe

QUEENSRŸCHE
Tribe
Sanctuary

Kun bändi sanoo "palaavansa juurilleen" tai sen kaikkein suosituimman ja/tai arvostetuimman levynsä pariin, kannattaa uuteen tuotokseen suhtautua hivenen aiottua hillitymmin. Tämä tyhjä mainosretoriikkahan tarkoittaa suomeksi, että ideat ja sitä kautta uudistumishaaveet on ainakin toistaiseksi haudattu. Näin myös Seattlestä tulevan Queensrychen kohdalla.

Läsnä on toki taas Geoff Taten hedonistinen laulutapa, Scott Rockenfieldin jykevä ja kekseliäs rummutus sekä saluunanovitaktiikalla yhtyeessä viime vuodet pyörinyt kitaristi/pääbiisinikkari Chris DeGarmo. Mutta taika on pääosin kadonnut. Yksi progemetallin alkuperäisistä ideasammoista tyytyy imitoimaan itseään (Losing Myself) tai lähes kaikkeen nykyään näemmä vaikuttavaa Toolia (Tribe).

Queensrychelle ominainen kompressoitu soundi ja saumattomasti mukaan integroidut akustiset kitaratkaan eivät nyt oikein vakuuta. Hifimetallin ensimmäinen iso nimi hinaa Triben juuri ja juuri kolmeen pisteeseen kompaktin mitan ja parin hyvän raidan turvin.