Huippuaikoinaan, vuosina 1984-1994, Queensrÿche tehtaili merkittäviä levyjä aina studioon astuessaan ja kehittyi taitavasta heavybändistä progressiivisen metallin lipunkantajaksi ja ylsi jopa mainstream-suosioon. Nyt bändi on vaipunut vuosikausien alennustilaan.
Queensrÿche ei ole sinut musiikkinsa kanssa, levyjen tyyli heittelehtii arvaamattomasti ja kaikkea tekemistä leimaa räikeä tasonlasku. Pelkään pahoin, ettei ponneton Dedicated To Chaos ole edes aallonpohja. Ennen jylhäntarttuvaa musiikkia tehneen yhtyeen uutuutta leimaa totaalinen melodiatyhjyys, akuutti riffipula ja kummallinen äkki-ihastus kabareetunnelmiin. Queensrÿche kituu, ja se riipii vanhan kannattajan sydäntä.
Kyse ei ole siitä, että Queensrÿchen tulisi toistaa historiaansa, sillä siihen se henkitoreissaan tuskin edes pystyisi. Kunnianhimoinen bändi on aina etsinyt uusia näkökulmia musiikkiinsa. Niin nytkin, mutta apukirjoittajista – kuten levyn tuottaneesta ja bändissä aiemmin soittaneesta Kelly Graysta – huolimatta Dedicated To Chaos tarjoaa elotonta aikuisrockia, josta puuttuu henki, asenne ja liha. Biisit ovat pelkkiä kolisevia luurankoja. Näitä kappaleita on mahdoton ajatella livesettiin vanhan värikylläisyyden sekaan.
Chris DeGarmoa olisi helppo kuuluttaa, mutta Queensrÿche oli joskus niin haluttu bändi, että korvaaja olisi pitänyt löytää jo ajat sitten.
