QUEENSRŸCHE: Operation: Mindcrime II

QUEENSRŸCHE
Operation: Mindcrime II
Rhino

Vuonna 1988 ilmestynyttä Operation: Mindcrime -albumia voidaan pitää yhtenä sytykkeenä Bruce Dickinsonin eroon Iron Maidenista. Dickinson on avoimesti tunnustanut, kuinka häntä jäyti huutaa uudistusvaatimuksiaan kuuroille korville, kun samaan aikaan luomisen iloa tihkunut teema-albumi nosti Queensrÿchen heavyn mahtibändien joukkoon. Jatko-osan väsäämistä kahdeksantoista vuoden takaiseen levyyn voidaan pitää epätoivona, sillä kyse on pikemmin paluusta kuin jatkosta, enemmän lisävuosien hamstraamisesta uralle kuin lisäarvon tarjoamisesta jo johonkin täydelliseksi luokiteltuun.

Kunnian päiviä tongittaessa uuteen materiaaliin perehdytään kuitenkin erityisen huolella, sillä kukapa tieten tahtoen haluaisi perintöään loata. Queensrÿche häärää pirteänä, vaikka levyjen vertailu kivuliasta onkin. Kun jo alkuperäisen biisilistan silmäily saa melodiat räjähtämään väreinä päähän, ei kakkososan uutterakaan lanaaminen tuota samaa iloa. Materiaali on silti vaihtelevaa ja mahtailevaa. Ronnie James Dion kanssa lauletulta The Chaselta lähtien albumi saa syvyyttä kiihkeiden ja odottamattomien käänteiden sävyttäessä loppulevyä.

Operation: Mindcrime II ei saa ketään jättämään bändiään eikä ketään sellaista perustamaan, mutta jos Queensrÿche tällä keinolla hankkii vielä kerran loistorundin, niin mikäs siinä.