Queensrÿche pisti laulajansa Geoff Taten kilometritehtaalle vuosi sitten huhtikuussa. Näissä vanhoissa bändeissä tapahtuneet laulajanvaihdokset eivät ole ainutlaatuisia, mutta on jännää, miten yhtyeet sattuvat usein löytämään korvaajaksi vanhalta laulajaltaan kuulostavan kaverin.
Queensrÿche palkkasi Taten tilalle Todd La Torren Crimson Glorysta, ja jälleen kerran eroa vanhaan on vaikea huomata. Torren äänen väri muistuttaa paljon Tatea, mikä on varmasti tehnyt levyn tekemisen helpoksi. Bändi lähti tavoittelemaan hevilevyä, ja onhan ilmaisu paikoittain rouhevampaa. Queensrÿchen tunnistaa kuitenkin Queensrÿcheksi, sillä bändin linja sallii yhtyeelle joustavat mahdollisuudet heilua valitsemallaan polulla puolelta toiselle ilman, että siitä aiheutuisi uskottavuusongelmia. Uudeltakin levyltä kuuluu sellaista tunnelmien tavoittelua, jossa Queensrÿche on aina ollut parhaimmillaan. Vaikka laulaja onkin vaihtunut, bändin ei silti tarvitse todistaa yhtään mitään, ja siksi levyltä huokuu levollista, mutta silti jäntevästi mieleen tarttuvaa musiikkia.
Vaikka levy onkin nimetty bändin mukaan, ei käsillä sentään ole kokonaan uusi alku. Ehkä sovitukset ovat hieman kevyemmin puetut kuin joskus ennen, mutta bändi pystyy sekä kunnioittamaan menneisyyttään että luomaan suuntaviivoja tulevaan.