THE RASMUS: Hide From The Sun

Hide From The Sun on juuri sellainen levy, joka The Rasmuksen kannattaa tässä vaiheessa uraa menestyksen maksimoimiseksi julkaista. Se on pinnaltaan ja visuaaliselta ilmeeltään tarpeeksi synkkä, jotta varhaismurrosikäiset tytöt kehtaavat siitä tykätä, mutta pohjimmiltaan levy on turvallinen kuin uusin Volvo-farmarimalli.

Hide From The Sun on yllätyksetön ja kliininen hittipotpuri, jossa iskevät riffit ja iso tuotanto eivät peitä sitä tosiseikkaa, että The Rasmus on pitkälti yhden tempun hallitseva bändi. Kansainvälisen menestyksen kannalta tästä rajoittuneisuudesta lienee tosin vain hyötyä, sillä sen myötä The Rasmus on entistä helpompi myydä syötin nielleille kuluttajille. Markkinointiosaston tulee ainoastaan muistaa pitää tarpeeksi iso hajurako uran alkuvaiheen positiivishenkiseen funkrock-poljentoon, joka voisi olla synkkyyteen taipuvaisille kajalisilmille liian kitkerä pala nieltäväksi.

The Rasmus – tai pitäisikö sanoa osa sen jäsenistöstä – on viime aikoina tehnyt yhteistyötä muun muassa HIMin ja Apocalyptican kanssa. Asiaa ei voi olla huomaamatta Hide From The Sunia kuunnellessa – erityisen paljon yhteneväisyyksiä löytyy Lauri Ylösen teksteistä, jotka luotaavat samoja goottiromanttisia kliseitä kuin Ville Valolla. Pääosin Ylönen selviää urakastaan puhtain paperein, mutta muutamissa kappaleissa kielikuvat menevät hieman liian paksuksi.

Kaikkein tökeröin teksti on nimensäkin puolesta kornissa Lucifer's Angel -kappaleessa. Vaikka biisi on musiikillisesti yksi pitkäsoiton eheimmistä, ei sitä voi lyriikoiden ansiosta vaivautumatta kuunnella. Aivan kuin The Rasmus pyrkisi tällä vihtahousun kanssa flirttailevalla hölynpölyllä kasvattamaan epävarmalla pohjalla ollutta uskottavuuttaan. Toki on hyvä muistaa, että suurimmalle osalle The Rasmuksen yleisöstä on täysin yhdentekevää, mitä kappaleissa oikeasti lauletaan – tärkeämpiä ovat niiden luomat mielikuvat ja hetkellinen illuusio jostain syvällisestä.

Hide From The Sun on täynnä potentiaalisia hittejä. Varmimpana radiotäkynä voidaan pitää avausbiisiä Shot, joka alkaa tyylikkäästi Kent-henkisillä huokauksilla, mutta muuttuu nopeasti F-F-F-Fallingin ja In The Shadowsin kaltaiseksi jokapojan ralliksi. Myös aiemmin mainittu Lucifer's Angel ja selloilla ryyditetty Dead Promises saattavat tehdä selvää jälkeä radioaalloilla.

Pakollisen balladikiintiön täyttää Bon Jovin 90-luvun tuotantoa muistuttava Sail Away. Se on hyvä osoitus siitä, että myös Suomessa osataan tehdä autenttisen kuuloista laiskanpulskeaa amerikkalaista hyvinvointirockia.