RICHARD ASHCROFT: Alone With Everybody

Arvio julkaistu Soundissa 07/2000.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Richard Ashcroft ei ole enää Mad Richard, paljain jaloin maata kiertävä koditon hörhö, vaan nykyisin hän on Dad Richard.

Arvio

RICHARD ASHCROFT
Alone With Everybody
Hut

Richard Ashcroft ei ole enää Mad Richard, paljain jaloin maata kiertävä koditon hörhö, vaan nykyisin hän on Dad Richard. Ashcroft asuu Spiritualizedin Jason Pierceltä kaappaaman vaimonsa Kate Radleyn ja keväällä syntyneen Sonny-poikansa kanssa isossa, todella isossa talossa maaseudulla ja vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä elämäänsä.
Tarinan mukaan aivan uransa alussa The Verve treenasi kallioluolassa. Musiikin lisäksi mielen täyttivät ja sitä laajensivat kaikki käsillä olleet aineet. Vuosien mittaan vapaan assosiaation nimeen vannoneesta ryhmästä tuli yksi 1990-luvun tiukimmista rock-yhtyeistä. Bitter Sweet Symphony – ja Drugs Don't Work -hittien ansiosta Urban Hymns -albumi myi maailmalla yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Kun The Verven hajoamisesta ilmoitettiin virallisesti huhtikuussa 1999, oli Ashcroft jo studiossa nauhoittamassa omaa esikoisalbumiaan.
Richard Ashcroftia ei ole koskaan tunnettu vaatimattomana taiteilijana eikä hän tälläkään kertaa alistu olemaan millään lailla keskinkertainen. Ashcroft välittää taiteestaan ja elää musiikkinsa kautta. Aina ennen Richard Ashcroft on etsinyt, mutta nyt hän on löytänyt ja laulaa laulujaan omalle rakkaalleen.
Koskettava A Song For The Lovers -sinfonia oli ilmeinen valinta Alone With Everybodyn ensimmäiseksi singlelohkaisuksi. Kuten Elvis Presley noustessaan Las Vegasin lavalle noin 30 vuotta sitten, on Richard Ashcroft astunut urallaan aivan uudelle tasolle. Parrasvaloihin palatessaan hän on entistä suurempien, ja luultavasti entistä suurempia ikäluokkia koskettavien, tunteiden tulkki. Alone With Everybody on musiikillisesti lähempänä Glen Campbelliä kuin brittiläistä indierockia.
Alone With Everybody -albumilla Richard Ashcroft rakentaa musiikkinsa intensiteetin eri tavalla kuin The Vervellä oli tapana. Toki etenkin I Get My Beat kasvaa useiden The Verven kappaleiden tavoin intiimistä alusta isoksi ja massiiviseksi tunnekuohuksi, mutta kaoottisia kitaramyrskyjä ja vapaana vellovia jameja on Ashcroftin ensimmäiseltä soololevyltä turha etsiä. Ne on korvattu esimerkiksi gospel-kuoroilla ja pedal steelin ujelluksella. Alone With Everybodylla korostuvat Ashcroftin kirjoittamat laulut ja hänen tapansa tulkita niitä, eivätkä niitä esittävän bändin tai sen jäsenten suoritukset.
Tietenkin albumilla on myös pari On Your Ownin, Historyn ja Drugs Don't Workin mestarillisuudesta muistuttavaa eeppistä balladia, joista paras on Brave New World, mutta levyn todelliset huippuhetket löytyvät muualta. You On My Mind In My Sleepin toteutuksessa ei ole mitään turhaa, mutta se saattaa silti olla paras Ashcroftin koskaan kirjoittama kyyneleenirrottaja ja C'mon People (We're Making It Now) -kappaletta säveltäessään Ashcroft on itsekin innostunut niin kovin, että on vahingossa lainannut säkeistöt suoraan Four Topsin Reach Out I'll Be There -klassikosta. Hänen äänensä soi koko levyn ajan täysin vailla tuskaa ja epätietoisuutta ja se on lämpimämpi ja lohduttavampi kuin koskaan.
Richard Ashcroftilla on ainutlaatuinen lahja kirjoittaa kauniita ja koskettavia lauluja universaaleista teemoista. Alone With Everybodyn kappaleet ovat lauluja onnesta ja omistautumisesta. 

Lisää luettavaa