RINGO STARR: 2012?

Arvio julkaistu Soundissa 2/2012.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Ringon rento statuspäivitys 2012 on sangen hauska puolituntinen. Samankaltaisella melodisella fiiliksellä mennään kuin The Beatlesin hajoamisen jälkeen näppärällä It Don’t Come Easy -singlellä. Mitä arvostetummat bändikollegat puuhaavatkin, Ringo menee omia leppoisia sävelkulkujaan.

Arvio

RINGO STARR
2012?
Hip-O Records



Ringon rento statuspäivitys 2012 on sangen hauska puolituntinen. Samankaltaisella melodisella fiiliksellä mennään kuin The Beatlesin hajoamisen jälkeen näppärällä It Don’t Come Easy -singlellä. Mitä arvostetummat bändikollegat puuhaavatkin, Ringo menee omia leppoisia sävelkulkujaan.

Biiseistä kuusi on syntynyt Richard Starkeyn ja vaihtuvan hittimaakarin tai muusikkokaverin kanssa. Kappaleet ovat vähintään ok, kun Ringon lämpimän hiomatonta lauluääntä ei ole tekniikalla pakotettu koleisiin kaikusoundeihin. 
Vince Poncian kanssa tehty Wings ja etenkin Van Dyke Parksin karibiankonsteilla elävöitetty Samba istuvat parhaiten. Joe Walshin ”keskusteleva” kitara terästää Wingsin lentoa, mutta yhdessä tehty viimeinen Slow Down -rokki on väkinäinen muotoklisee. Dave Stewart avitti puolipakollisessa nostalgiastykessä Liverpool, joka tarttuu suopeammin korvaan.

Kaksi coveria palaa rock’n’rollin ja skifflen vuosiin. Benmont Tenchin velmu tivoliurkusoundi kiidättää Buddy Holly -lainaa Think It Over, mutta Rock Island Line on epämukavaksi rock-kelaukseksi modernisoitu. Step Lightly on oman itsen sympaattista coverointia kolmoslevyltä Ringo (1973). Mukavaa, että Ringo on ihka ominaisella tavallaan yhä läsnä musiikin sfäärissä.


Lisää luettavaa