SHINING: Live Blackjazz

Arvio julkaistu Soundissa 1/2012.
Kirjoittanut: Petri Silas.

Vuosien saatossa on monikin tekijä kehunut yhdistelevänsä jazzia ja metallia, mutta useimmiten tulokset ovat olleet ankeita, näköalattomia ja suorastaan häpeäksi kummallekin musiikin lajille.

Arvio

SHINING
Live Blackjazz
Indie Recordings

Vuosien saatossa on monikin tekijä kehunut yhdistelevänsä jazzia ja metallia, mutta useimmiten tulokset ovat olleet ankeita, näköalattomia ja suorastaan häpeäksi kummallekin musiikin lajille. Oslossa 13 vuotta sitten – ei siis Halmstadissa 16 vuotta sitten – perustettu Shining osoitti viimevuotisella Blackjazz-albumillaan kouriintuntuvasti, miten hyvin nämä toisistaan etäällä viihtyviltä vaikuttavat, mutta esimerkiksi progen kautta vaivatta linkittyvät elementit saadaan tyylikkäästi samaan pakettiin. Niinpä bändin uuden levyn ottaa vastaan ilolla, vaikka se onkin nimensä mukaisesti tuore tulkinta kerran jo levytetystä materiaalista.

Laulaja-saksofonisti Jørgen Munkeby kasasi Shiningin alun perin akustiseksi jazzcomboksi, mutta sitten mopo karkasi käsistä. Tänään viisikko kiitää aivan omilla urillaan, joista vuoden 2005 In the Kingdom Of Kitsch You Will Be A Monster ainakin näin retroaktiivisesti katsoen näyttää jo vihjanneen, ja joille viiden vuoden takainen Grindstone vaikuttaa ilmeisen peruuttamattomasti ohjanneen. Kuten huima versio King Crimsonin 21st Century Schizoid Manistä todistaa, Shining tekee musiikkia niille, joille esimerkiksi Meshuggah, Naked City ja Mr. Bungle olivat vasta alkua.

Lisää luettavaa