Shining on aina ollut yhtä tunnettu imagostaan kuin musiikistaan. Bändin ainoa pysyvä jäsen Niklas Kvarforth kutsui alkuun musiikkiaan ”suicidal black metaliksi.” Tuon termin hän kuitenkin hyllytti 2000-luvun alussa.
Itsemurha silti pysyi bändin kantavana teemana ja 2006 Kvarforth lavasti oman katoamiskuolemansa, jonka jälkeen Shiningin laulajana jatkoi mies nimeltä Ghoul. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä kun pian paljastui, että Ghoul olikin todellisuudessa Kvarforth itse.
Shining on kuitenkin lunastanut paikkansa Ruotsin tärkeimpien metallibändien joukosta täysin musiikillisilla ansioillaan. Levyillään IV – The Eerie Cold (2005) ja V – Halmstad (2007) sen onnistui yhdistää saumattomasti täydellistä synkkyyttä rikkaisiin melodioihin ja kliinisen tarkkaan soittamiseen. Shiningin musiikki on erottunut Ruotsin metallikentällä eniten lähes emo-tyylisen haavoittuvaisuutensa ansiosta ja bändin parhaat biisit, kuten esimerkiksi Låt oss ta allt från varandra ja Tillsammans är vi allt, ovatkin menneet syvälle ihon alle.
Shiningin ote on uudella IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends -levyllä selvästi aikuisempi ja mitään niin urpoa kuin The Eerie Cold -levyn avaava parin minuutin teiniangstinen alkuspiikki bändiltä on enää turha odottaa. Samalla on kuitenkin myös kadonnut osa aiempien levyjen tunteen palosta.
IX toimii Shining-faneille liiankin tutun kaavan mukaan; kuusi äänekkään metallin, hiljaisten akustisten osioiden ja melodisten kitarasoolojen välillä vuorottelevaa biisiä. Bändin konsepti alkaa tuntua jo hieman rutiininomaiselta.
Levyn viimeinen biisi, Besök Från I(ho)nom, kuitenkin todistaa Shiningissa vielä olevan eloa. Sen alkupuolta voisi millintarkkoine black metal -rumpuineen ja hämmästyttävän musikaalisine kitarameluosuuksineen kuvailla hallituksi kaaokseksi. Luova tykitys kuitenkin loppuu lyhyeen ja loppubiisi menee tuttuun tapaan akustisen osion ja melodisen sähkökitaran parissa.
