SHINING: Redefining Darkness

On ilmeistä, että Ruotsin Shiningin kahdeksas levy Redefining Darkness vaatii syventymistä. Ensimmäiset kuuntelut työnteon taustamusiikkina eivät jättäneet juuri minkäänlaisia muistijälkiä. Vasta ensimmäinen kierros kuulokkeet päässä minkään häiritsemättä alkoi valottaa levyn tunnelmaa ja sen lukuisia musiikillisia nyansseja. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että kyseessä on yhtyeen ehein teos sitten V: Halmstadin (2007) – siis levyn, johon kaikkia Shiningin tulevia julkaisuja joka tapauksessa verrataan. Kuten edeltäjänsäkin, myös Redefining Darkness tempoilee kahden musiikillisen ääripään välissä. Se kuitenkin toistaa hyväksi havaittua kaavaa vain näennäisesti, eikä sitä varsinaisesti voi verrata juuri mihinkään. Jos toisessa laidassa soi monessakin mielessä blackmetalein Shining vähään aikaan, soi siinä hempeämmässä laidassa kuin mikäkin Opeth helvetistä. Kuunneltavaa levy tarjoaa vaikka missä määrin, ja aluksi irrallisilta kuulostaneet puhtaasti lauletut osuudet istuvat lopulta nekin kokonaisuuteen upeasti. Redefining Darkness ei varsinaisesti uudelleenmääritä pimeyttä, mutta pohjattoman synkkä se on tunnelmaltaan joka tapauksessa. On kuvaavaa, että ensimmäinen valonpilkahdus nähdään vasta viimeiseksi säästetyssä melo­diassa.