SKYCLAD: Folkemon

Martin Walkyier on yhteiskuntaa terävästi katseleva pikku-ukko, joka piirtää aikansa katseltuaan viiltäviä ja symboloivia sanoituksia ja kielikuvia. Eikä epäilystäkään, etteikö hän pitäisi köyhien ja päähänpotkittujen sekä perinteiden puolia. Skycald on niin sanotun juovan kansanluokan asialla. Levyn nimi on hyvä osoitus miehen tarkkuudesta: otetaan vittumaisen hyvin kersoille markkinoitu japanilainen animaatio ja tehdään siitä kieli poskessa ja keskisormella osoitellen Skycladin oma Pokémon, joka juo Newcastle Brown Alea.
Pidin Skycladia A Burnt Offering For A Bone Idolin jälkeen, juuri minilevy Tracks From The Wildernessin ilmestyessä vuonna 1992, Euroopan parhaana bändinä. Niin omalta ja puhuttelevalta bändin kansanmusiikkikylläinen metalli tuntui. Senkin jälkeen tuli vielä täysiosumia, sillä Prince Of The Poverty Line ja The Silent Whales Of The Lunar Sea laajensivat tajuntaa paremmin kuin mikään aineellinen stimulantti. Iso osa tuosta viehätyksestä on tallella Folkemonillakin. Levyn kohdalla on väärin puhua folk-vivahteista, sillä kansanmusiikki on Skycladillä yksi vallitsevista piirteistä. Monet muut yhdistelevät sitä teennäisesti pääteemoihin, mutta näillä herroilla kansanpoljento on verissä. Sen on täytynyt virrata suonissa jo ennen metallin astumista kuvaan. Hyvänä esimerkkinä Folkemonilla on hersyvä Polkageist.
Jossakin vaiheessa 1990-luvulla Skyclad alkoi toistaa itseään. Se on suoraa seurausta kymmenen vuoden levy per vuosi tahdista. Martin Walkyierin laulumelodiat ovat Folkemonillakin usein liian tuttuja. Siihen asiaan bändin toivoisi kiinnittävän huomiota. Toisaalta Walkyier ei ole mikään kummoinen laulaja, hän on enemmän tarinankertoja. Valitettavan suuri osa Folkemonista on sitä keskitason tarpomista, mitä bändi on harjoittanut lukuisten onnistumistensa ohella, mutta yhä enenevässä määrin. The Great Brain Robbery, Think Back And Lie Of England ja Polkageist ovat kuitenkin niitä lauluja, joita voisi odottaa seuraavalle parhaita esittelevälle kokoelmalle. Eli ei viulu vielä tosiaankaan vaiennut ole.