ST. VINCENT: St. Vincent

ST. VINCENT
St. Vincent
Loma Vista/Republic

Kuinka usein kuulee albumin, joka hämmästyttää, riemastuttaa ja lumoaa ensimmäisistä tahdeistaan lähtien? Joka kuulostaa tulevaisuudelta, mutta silti ajattomalta, joka on olemukseltaan popmusiikkia mutta kuitenkin jotain todella paljon enemmän? Josta ei ole löytää heikkoa lenkkiä päiväkausien aktiivisen kuuntelun jälkeenkään? St. Vincent eli Annie Clark on juuri julkaissut sellaisen levyn.

Clark on hionut ilmaisuaan kohti St. Vincentin täydellisyyttä kolmella edellisellä sooloalbumillaan ja toissa vuonna julkaistulla, David Byrnen kanssa yhteistyössä tehdyllä Love This Giantilla. Kehityssuunta on ollut mielenkiintoinen: Clark on oppinut jättämään turhanpäiväisen, ylimatemaattisen musiikkikikkailun vähemmälle ja keskittynyt siihen, mitä kukin kappale vaatii. Jos vuonna 2007 ilmestyneen Marry Me -albumin sovitukset lipesivät taideprogeilussaan liian usein sekavan ja käsittämättömän puolelle. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, Clark lopulta hallitsee omat kykynsä.

Ja voi luoja, kuinka upeita biisejä albumilla onkaan! Tanssittavan hitikkäät Digital Witness ja Birth In Reverse ihastuttavat taidokkaalla kitaroinnillaan ja humoristisilla koukuillaan, Helsingissä unilääkkeisen valveunen inspiroimana kirjoitettu Huey Newton muuntautuu jazzahtavasta fiilistelystä avaruussyntikoilla ja särökitaroilla kuorrutetuksi rymistelyksi, ja albumin yhdeksi kohokohdaksi nouseva Bring Me Your Loves viettelee mielipuolisten rytmiensä ja tarttuvan hokemansa avulla. Päätöskappale Severed Crossed Fingers saattaa davidbowiemaisessa melodiassaan hyvinkin olla komein tunnelmointi, jonka Clark on koskaan kirjoittanut.

St. Vincent ei ole välttämättä helppo levy. Se soi monipuolisena, tarkkana ja loppuun saakka harkittuna, mutta kuitenkin välillä kylmänä ja steriilinä. Se ei sisältäne tahattomia tai spontaaneja hetkiä. Lämmön levylle tuo Annie Clarkin monipuolinen lauluääni ja paikoittain hänen surumieliseen empatiaansa pakahtuvat sanoitukset.

Tämä rakkaus kestää pitkään.