STACHE: The Reason We Get Nothing Done

STACHE
The Reason We Get Nothing Done
Stache

Minulla on hyllyssä liikaakin viimeisen parinkymmenen vuoden Suomi-indietä. Bändejä, jotka brittiesikuvistaan innostuneina ovat tehneet meikäläistä versiota aiheesta vaihtelevin tuloksin. Vuosiin en ole niistä useimpiin koskenut, mutta uskallan väittää, että hyvin harvalta löytyy näin hienoja biisejä.

Oululainen Stache taitaa tarttuvien poplaulujen teon ihailtavalla tavalla. Esimerkiksi Common Wealth -singlen pianomelodia ja etenkin sen laskeva loppu on silkkaa neroutta. Levyllä soi selkeänä The Great Escapen aikaisen Blurin nokkeluus, ja toisaalta Lunarticin tai Game Onin tasoisia tanssi-indiebiisejä Franz Ferdinand olisi todella tarvinnut parille viime levylleen.

Tältä debyytiltä aistii hienosti sen, että pojat ovat laittaneet peliin aivan kaiken. Biisejä on käsitelty yksilöinä ja ne suorastaan pursuavat sovitus-ideoita ja koukkuja. Studiossa ei selvästikään olla suotta torpattu ideoita. Erityisesti täytyy ihailla laulaja Aleksia – mies vetää hienon laiskanpulskealla, albarnmaisesti mussuttavalla otteella ja vahvasti lauluihin eläytyen. Koko bändin hoitelemien stemmojen ansiosta laulusovitukset ovat muutenkin harvinaisen monipuolisia.

Pienesti Stachessa rasittaa sellainen ylinokkeluus tai -yrittäminen, joka helposti kääntyy etäännyttäväksi. Hieman vähemmän poseeraavammalla meiningillä albumi paitsi tulisi paremmin iholle, myös jättäisi persoonallisemman muistijäljen.