SUE VAN DOE: Elämä

Arvio julkaistu Soundissa 03/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
60-luvulta lähtien rockissa vaikuttanut Vando Suvanto vakuutti edellisellä, syksyllä 1995 ilmestyneellä levyllään, että Hengenmiehet ei hellitä. Eivätkä ajat ole muuttuneet.

Arvio

SUE VAN DOE
Elämä
Riski

60-luvulta lähtien rockissa vaikuttanut Vando Suvanto vakuutti edellisellä, syksyllä 1995 ilmestyneellä levyllään, että Hengenmiehet ei hellitä. Eivätkä ajat ole muuttuneet. Elämä on sisällöltään tinkimätön ja ehdottoman omaperäinen järkäle, jonka 20 raitaa ja lähes viisivarttinen kesto todistavat kaupallisen ajattelun syvää vieroksuntaa ja sitä, että Sue Van Doen levy-yhtiön nimi on tuskin sattumaa.

Elämä jos mikä on täyttä rytmimusiikkia. Rytminen soljuvuus ja tekstien puhuttelevuus ovat keskeisempiä kuin itseisarvoinen melodisuus tai mieliin porautuvat kertosäkeet. Potentiaalisten radiohittien sijasta Elämä pursuaa omien tunteiden, ihmissuhteiden ja meitä kaikkia ympäröivän yhteiskunnan ja globalisaation välillä hyvinkin kriittistä analyysiä.

Pääosan Elämällä täyttävät bluesahtavan Sysimustan sielun ja Tuomari Nurmion karheudesta muistuttavan Ei hyvin mee -kappaleen rikastuttamat bändibiisit ja niiden lomaan sirotellut tilkkeet. Antoisin jakso on levyn lopussa. Sami Baldaufin sovittamien jousien myötä biisien rakenteet "normalisoituvat" ja niiden sulattaminen helpottuu. Uutiset ja sää erottuu edukseen ja Olen aina rakastanut sanoo asiansa poikkeuksellisen vakuuttavasti.

Levyn omakohtaisuuden tuntu kulminoituu puhuen esitetyllä päätösraidalla Isä on kuollut. 

Lisää luettavaa