Kun brittileffat tai -sarjat haluavat tarjota täsmällistä ajankuvaa 1970-luvun alusta, varsin usein pärähtää soimaan T.Rex. Mikäpä siinä, sillä hetken aikaa yhtye oli huippusuosittu ja sen hittiaikojen pehmeästi iskevä soundi on yhä välittömästi tunnistettava. Melkoisena mulkerona tunnettuun Marc Bolaniin henkilöityvän bändin suurin albumimenestys oli syksyllä 1971 ilmestynyt Electric Warrior, jolta irtosivat semmoiset sähäkät jättihitit kuin Jeepster ja Get It On.
Vuonna 1967 Tyrannosaurus Rex -nimellä aloittanut yhtye pelkisti ilmaisuaan alati. Suitsukkeen hajuisista hippihommista liu’uttiin vähitellen napakampaan ja vähäeleisempään kamaan – yhtyeen nimeä myöten. T.Rexin singleraidat eivät kiertele ja kaartele, mutta Electric Warrior -levylle mahtui muutakin. Esimerkiksi Monolith-biisissä on happoa enemmän kuin kolapullossa ja Lean Woman Blues soi nimensä mukaisena harha-askeleena.
Menestys ja mammona ajoivat Marc Bolania enemmän kuin taiteellinen kunnianhimo. Sen vuoksi tämän tuplan toiselle levylle kerätyt demoversiot eivät viehätä yhtä kuuntelukertaa enempää. T.Rex on juuri sen tyyppinen bändi, jonka yhteydessä merkitystä on vain lopullisella tuotteella. Tässä tapauksessa sille antoi erityisen auran Hipgnosiksen suunnitelema kansi.