Tarja Turusen My Winter Storm -soolon (2007) tarkoituksena oli loihtia soundtrack-tyyppisiä äänimaisemia, mutta levyn saama vastaanotto ei ollut mairitteleva. Turusen uutuus jatkaa jossain määrin samoilla linjoilla, vaikka opiksi olisi ollut otettavaa.
What Lies Beneathin kappaleet on rakennettu tarkalleen sen mukaan, miten Tarjan ääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Eikä siinä ole mitään kummallista, mutta kyllä Turusen ääni hohkaa mahtipontisuutta ja voimaa ilman ylitsevuotavaa alleviivaamistakin.
Tarjan levyä on ollut työstämässä melkoinen joukko väkeä. Liekö juuri kokkijoukon suuruudessa syy siihen, että soppa ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi. Levyn tähtäin harhailee pahasti kuin pyrkien tavoittamaan mahdollisimman laajat kansanjoukot. Little Liesin kaltaiset popahtavammat, mutta selkeälinjaiset sävellykset kuuluvat levyn parhaimmistoon. Myöskään tunteisiin vetoavien ideoiden puutteesta työryhmää ei voi syyttää. Sen sijaan kokonaisuuden jäsentely ja leikittely progevaikutteilla tuntuu lähinnä keinotekoiselta ja vaikeasti tartuttavalta.
Turunen kaipaisi selvästi aisaparikseen tuottajan, joka pitäisi työn alla olevan levyn fokuksen kohdallaan. What Lies Beneath kuulostaa siltä kuin kukaan ei olisi tiennyt, minkälaista kokonaisuutta ollaan tekemässä. Onneksi Tarja on pystynyt keskittymään omaan tehtäväänsä, sillä hänen äänensä kuulostaa juuri niin uljaalta ja majesteetilliselta kuin aikoinaan Nightwishin riveissä.
