TAROT: Crows Fly Black

Kun Tarot käynnistää seitsemännen levynsä, jo kosketinintron salakavalasti hiipivä voimallisuus lupaa odotetusta albumista jotakin suurta. Kun bändi pääsee vasta nimiraitaan, homma vaikuttaa jokseenkin selvältä. Tässä on huippuluokan levyn aineksia.

Tarot on kulkenut periaatteessa pitkän musiikillisen matkan 80-luvun levytyksistä nykypäivään. Bändin urallaan kohtaamat vastoinkäymiset näyttävät pikemminkin kurittaneen miehistä irti entistä kiperämpää ja vihaisempaa metallia.

Crows Fly Black on sekin ankara ja synkkäkin, mutta ei tuskaisen vihainen. Tarotin ankaruus on levittäytynyt paljon laajemmalle rintamalle ja kappaleet tuntuvat aiempaa selkeämmin vetävän yhteen ne tosiasiat, mistä Tarotissa on kysymys. Biiseistä nimittäin on kuultavissa yhtyeen varhaisten vuosien tyyliä, johon on sekoittunut ripaus 90-luvun alun progevivahteita.

For The Glory Of Nothingilla (1998) syntynyt räväkkyys on ansaitusti jättänyt lähtemättömän jälkensä, mutta nyt rankkuus on selvästi kanavoidumpaa ja harkitumpaa. Yhtyeen vihaisuus on omanarvontuntoista ja ennen kaikkea tavattoman tyylikkäästi toteutettua. Lisäksi Tarot tuntuu jossain määrin yksinkertaistaneen kappaleidensa runkoja, mikä on tuonut tilaa ilmaville sovituksille.

Tarot on tehnyt tavattoman suuria kappaleita, joiden synnyttämää tunnekuohua pääsee nykyään perin harvoin kokemaan.