TINDERSTICKS: Simple Pleasure

Melodia ja melankolia. Nukkavieru romantiikka, salattu kiihko ja epävarma toiveikkuus. Välillä sekstetin tunnelmointi tukahtuu niin hiljaiseksi, että edes stereoiden kääntäminen kovemmalle ei auta. Neljännellä studioalbumillaan Tindersticks koostaa musiikkinsa samoista elementeistä kuin aina aiemminkin.
Kepein taputuksin rytmitetyn Can We Start Again? -singlen optimismi lupasi jotain uutta, mutta viimeistään kolmannesta laulusta lähtien Stuart Staplesin hieman humalainen baritoni ja sävelmiä silaavat jousisovitukset kuulostavat liiankin tutuilta. Jos Tindersticksin surumieliset laulut ja niiden toteutus olisivat yhtä hyviä tai mieluummin vähän parempia kuin aiemmilla levyillä, niin yhtyeellä ei olisi mitään hätää. Studiolivenä (otto 24, otto 14, otto 8 jne.) toteutetulla Simple Pleasurella on tavoitettu orkesterin haluama autenttisuus, mutta muuten levyn materiaali ei anna aihetta ylisanoihin.