THE UNICORNS: Who Will Cut Our Hair When We´re Gone?

Arvio julkaistu Soundissa 01/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Sokkotestissä veikkaisin tämän levyn tekijöiksi puritaanisimman indie-vaiheen ohittaneita nuoria miehiä, jotka tykkäävät syödä sieniä treenikämpällä ja menevät muutaman vuoden päästä "oikeisiin" töihin.

Arvio

THE UNICORNS
Who Will Cut Our Hair When We´re Gone?
Rough Trade

Sokkotestissä veikkaisin tämän levyn tekijöiksi puritaanisimman indie-vaiheen ohittaneita nuoria miehiä, jotka tykkäävät syödä sieniä treenikämpällä ja menevät muutaman vuoden päästä "oikeisiin" töihin. Heidän levykokoelmansa kasvaa jatkuvasti eikä todellakaan valtavirran suuntaan – dub-singlejä, harvinaista psykedeliaa, elektronisen musiikin kummajaisia. Heidän mielestään massamusiikissa on jotain kovin halveksittavaa.

Kaikesta huolimatta kanadalaisen The Unicornsin ensimmäinen Euroopassa julkaistu albumi ei kuulostaisi ilman leluinstrumentteja ja alkeellisia syntikkapiippauksia kovinkaan poikkeavalta ja persoonalliselta. Musiikillisesti levy on ohut ja hassutteleva, ei lainkaan mielikuvitusta ruokkiva. Sen sisältöä määrittää amerikkalaisen vaihtoehtorockin 90-luku Pavementin vääntyneestä pop-käsityksestä The Flaming Lipsin suuriin mysteereihin. Parhaimmillaan yhtye on Sea Ghostin kaltaisessa jankuttavassa kitarapopissa.

Who Will Cut Our Hair When We're Gone? -levy tulvii halpispsykedeliaa, mihin kuolemaa pakkomielteisesti käsittelevät tekstit antavat oudon kierteen. Yleisvaikutelma on enemmän banaali kuin älykäs.