VON SÜDENFED: Tromatic Reflexxions

Mark E. Smithille hänen uusi asemansa Englannin kulttuurioraakkelina ja Gibraltarin kalliona lienee yhtä aikaa sekä itsestäänselvä että merkityksetön. Yksi tämän levyn huvittavimpia hetkiä koittaa, kun despoottimme korisee mikrofoniin: "I am the great MES."

Tätä itsetietoista diktaattoria on hauska kuulla kompromissitilanteissa eli The Fallin ulkopuolella. Laulua on käsitelty vapaasti. Välillä tulee mieleen uusin Dälek, Smithin äänen hajotessa kakisteleviksi tavuiksi tai kadotessa taustan kilinään ja kohinaan kummittelemaan. Aina hän on kuitenkin vahvasti läsnä.

Kaikkialla käydään ja paikat hajoitetaan. Musiikki puretaan pieniin osiin ja liimataan vapaasti kasaan. Duckrog on siitä hieno esimerkki. Brittigaragesteroideja syönyt Flooded on "bisset kattoon" -veto, kuten myös yhteistyön henkinen esikoinen, diskohile That Sound Wiped. Levyn päättävää Dear Dead Friendsiä kantaa itäisen Afrikan kaikuja omaava kitara, jonka päälle heitellään surinaa ja kantrahtavia liukuja. Sekä tietysti MES, mietteliäänä tällä kertaa.

Tromatic Reflexxions on paljon parempi kuin Fallin uusin. Se on bilelevy parhaasta päästä.