Kuten jokainen orkesterin livenä nähnyt voi todistaa, ei XL:n soitosta jää keikkatilanteessa uupumaan sävyjä. Rohkeasti romanttisesta melankoliasta hetkessä pomminvarmaan tykitykseen siirtyvä kvartetti tarjoaa yleisölleen aiemmin levytetyistä kappaleista jopa vielä verevämpiä versioita konserteissaan, joten livelevyn julkaisu on bändille vähintäänkin luonnollista. Reilun vuoden aikana kahdeksalta eri keikalta äänitetty Live Ballet kuulostaa pitkälti samalta kuin yksittäinen XL-konserttikin, jopa biisijärjestystä ja encoreita myöten. Kolmen aiemman studiolevyn kappaleista on levylle koottu kymmenen edustavaa otosta bändin materiaalista kolmella julkaisemattomalla biisillä höystettynä. Tässä mielessä Live Balletia voisi hyvinkin pitää best of -tyyppisenä käyntikorttina, josta kuitenkin rahanriisto on yhtä kaukana kuin Tellus Plutosta. Orkesteri nimittäin onnistuu lavalla pusertamaan jopa vielä himpun verran enemmän dynaamisia tasoja soittoonsa, joka välittyy hienosti livemiksaaja Timo Kuisman taltioimista otoista. Hyvänä esimerkkinä upea, vain keikoilla tähän asti kuultu Toledo, joka lähentelee boleromaisessa kliimaksissaan liki orgastisia fiiliksiä. Jos aidosta konserttitunnelmasta jotain jää levyllä kaipaamaan on se vibrafonisti Arttu Takalon hurmaavan disinformatiiviset välispiikit keventämässä yhtyeen totista, vaikkei huumorintajutonta sointia.
Yksilötasolla XL kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Bändin pääasialliset solistit Takalo sekä kitaristi Jarmo Saari ovat kaiken virtuositeettinsa ohella tarvittaessa epäitsekkään tyylikkäitä jättäen tilaa, paitsi basisti Tuure Koskelle sekä rumpali Tomi Salesvuolle, myös hiljaisuudelle. Niin ikään Kosken progahtavan häkävirtasmaiset linjat sekä Salesvuon aiemmin studiossa taka-alalle jäänyt soitto nousevat esille. Kun nelikon soitinsoppaan vielä sotketaan midi, sekvensserit sekä samplerit on miltei mahdotonta olla peräänkuuluttamatta tyylitajua, jota näillä herroilla onneksi on.
Oman lisävärinsä baletille tuovat useat lavalla touhunneet vierailijat, joista valtaosa esiintyykin levyllä. Peräti yhdeksällä kappaleella esiintyvää DJ Bunuelia voi melkeinpä pitää yhtyeen viidentenä jäsenenä jo pelkästään vierailijan ja isäntien saumattomasti yhteensopivien äänimaailmojen vuoksi. Levyn päätteeksi kuullaan väkevät versiot Jetistä sekä Kaipauksesta Petri Keskitalon, Mongo Aaltosen ja kymmenpäisen jousisektion ryydittämänä.