AC/DC-solisti Brian Johnson kohtasi luotsaamassaan Life on the Road -tv-sarjassa Metallica-rumpali Lars Ulrichin.
Kaksikko jutusteli muun muassa Metallican supersuosioon siivittäneestä nimikkoalbumista sekä vuonna 1991 Moskovassa soitetusta massiivisesta Monsters of Rock -tapahtumasta.
Johnson muistelee ensikosketustaan Metallican vuoden 1991 menestysalbumiin seuraavasti:
”Te tulitte kuvioihin ja tuumin, että ’Minun täytyy tsekata nämä kaverit.’ Muistan sen alkaneen Enter Sandmanilla, ja muistan kuinka kuuntelin sitä…”, Johson kertoo. ”Kaikki laittavat kaiken aina laatikoihin – hard rock, thrash metal, diddly-dudley… muistan kuunnelleeni kappaletta ja ajatelleeni, että ’Tämä on rock’n’rollia…'”
”Rummuissa oli sellaista swingiä, jota ei tavallisessa thrash metalissa ollut”, Johnson lisää.
”Täytyy muistaa, että musiikilliset juuremme ovat paljon enemmän teissä [AC/DC], Deep Purplessa, Led Zeppelinissä…”, Ulrich sanoo. ”Me olimme kallellaan kovempaan rock’n’rolliin, aloimme vain soittaa sitä ajan kanssa hieman nopeammin.”
Jättimäinen Venäjän-keikka on painunut miekkosten mieliin niin hyvässä kuin pahassakin.
”Yksi juttu joka on erityisesti painunut mieleen, oli se, kun jaoimme lavan Moskovassa. Olimme Barcelonassa kun saimme soiton [Boris] Jeltsiniltä”, Johnson turinoi. ”Noh, ei häneltä henkilökohtaisesti tietenkään, mutta meille sanottiin, että ’Teidän täytyy tulla Moskovaan. Vallankumous on ohi ja lupasimme skideille niin.’ He halusivat kuulla rock’n’rollia.”
”Ensinnäkin koko kokemus – sillä kuten sanoit, keikka lisättiin päivyriin parissa viikossa. Valta vaihtui koko itäisessä Euroopassa, ja silloin oli Venäjän vuoro”, Ulrich lisää. ”Minulle sanottiin, että hallitus neuvotteli opiskelijoiden ja nuorten kanssa, että he saisivat rock-konsertin osana sopimusta. Siellä kerrottiin olleen yli puoli miljoonaa ihmistä.”
Johnson joutui kuitenkin pinteeseen käytyään tekemässä tarpeensa väärään paikkaan.
”Muistan olleeni pukuhuoneessamme ja esiintymisvuoroamme lykättiin. ’Pahoittelemme, väkeä on tulossa lisää, teidän täytyy odottaa.'”, mies muistelee. ”Halusin käydä kusella. Menin ulos ja siellä oli betonitolppa ja joku ruosteinen pallo, ja muistan tuumineeni, että ’Taidanpa heittää vedet tähän.’ Sitten kaksi sotilasta tuli kiväärein varustettuina ja aikoivat ampua minut.”
”En tajunnut, että se oli Sputnik ja sitä pidettiin arvossa”, Johnson jatkaa. ”Sitä näki heti, kuinka julmia ja raakoja nämä kaverit olivat. Toisaalta taas lavalta käsin näki kaiken sen ilon, ihmiset olivat ihan villeinä vaikka tiedänkin, että puolet heistä ei kuullut oikein mitään.”
Katso jakso alta.