Brittipopin porttihuume – Definitely Maybe 20 vuotta

Oasis osasi vakuuttaa jo debyytillään.

Oasiksen debyyttilevy Definitely Maybe julkaistiin 30. elokuuta vuonna 1994, päivälleen kaksikymmentä vuotta sitten.

Albumi on kanonisoitunut omassa mielessä parinkymmenen vuoden aikana niin sanotuksi porttien avaajaksi. Siinä, missä Metallican Master Of Puppets (1986) johdatti metallin maailmaan, Pet Shop Boysin Behaviour (1990) upotti tanssipopin syövereihin, Portisheadin Dummy (1994) sekä Massive Attackin Protection (1994) saivat hurahtamaan trip hopiin ja Radioheadin OK Computer (1997) sukeltamaan indierockin aaltoihin, Definitely Maybe avasi portit brittipopin maailmaan.

Harva albumi alkaa yhtä röyhkeästi. Rock ’n’ Roll Star on yksi kaikkien aikojen stadioneimpia levynavaajia. Feedback-kitarat, vastustamattomasti liikkeelle nytkähtävä komppi, Liam Gallagherin maailman leuhkin ja samalla coolein fraseeraus ensimmäisen säkeistön ensimmäisessä lauseessa.

I live my life in the city / There’s no easy way out / The day’s moving just too fast for me

Leuhkuus jatkuu Shakermakerissa. Biisi on lakonisessa flegmaattisuudessaan ja viileydessään jopa ärsyttävä, mutta samalla voi nähdä silmissään nämä ladit Manchesterin keskustassa kävelemässä koko Portland Streetin leveydeltä Shakermakerin soidessa taustalla.

Ensimmäinen kosketus Definitely Maybeen oli kuitenkin ehkä albumin pop-sofistikoitunein raita, Live Forever. Kappale tuntuu kaksikymmentä vuotta myöhemmin samaan aikaan todelliselta sukupolvianthemilta ja lyriikoiltaan todella tyhjänpäiväiseltä laululta. ’I said maybe / I don’t really wanna know / How your garden grows / ’Cause I just wanna fly’. Pidemmän analyysin paikka.

Up In The Sky menee samaan kategoriaan Rock ’n’ Roll Starin kanssa. Tätä brittipop oli parhaimmillaan silloin, kun se ensimmäistä kertaa ilmoitteli olemassaolostaan omissa korvissani.

Viides raita Columbia vakiintui pitkäksi aikaa suosikkikappaleekseni koko Definitely Maybeltä. Kappaleessa on jotain uhkaavaa, mutta samalla Noel Gallagherin ja Boneheadin massiivisiksi kasvavat särökitarat saavat kappaleen rullaamaan hypnoottisesti.

This is confusion / Am I confusing you?

Supersonic kuuluu Definitely Mayben anthem-osastoon ja samalla myös levyn kuluneempaan vähemmistöön. Bring It On Down -kaahaus ei lämmittänyt pahemmin kaksikymmentä vuotta sitten eikä lämmitä pahemmin tänäänkään, mutta seuraavan kappaleen kohdalla on pakko käyttää musiikista puhuttaessa harvemmin esiin pääsevää termiä hauska.

Cigarettes & Alcohol on nimenomaan hauska kappale. Se kuulosti muinoin ja kuulostaa edelleen samanaikaisesti otsat kurtussa, pienessä huppelissa, kieli poskessa ja todella leveä hymy huulilla taltioidulta kappaleelta.

There’s no need for you to say you’re sorry / Goodbye I’m going home / I don’t care no more so don’t you worry / Goodbye I’m going home

Levyn loppuosan lauluista Digsy’s Dinner edustaa leppoisampaa Oasista, Slide Away on Live Foreverin ohella toinen Oasis-kappale, joka sai innostumaan yhtyeestä kunnolla vuonna 1994 ja albumin päättävä akustinen Married With Children mahtavasti koko muun levyn linjasta poikkeava laulu, joka juuri tästä syystä nousee Definitely Mayben parhaimmistoon.

Brittipopin hulluina vuosina julkaistiin parempia albumikokonaisuuksia kuin Definitely Maybe, mutta levyn vaikutus oli silti todella suuri.

Oasis: Definitely Maybe (1994)