Judas Priestin Rob Halford keskusteli hiljattain Edmonton Journalin toimittajan kanssa kaikenlaisista aiheista – huomionarvoisimmin siitä, miten vaikeaa Halfordin oli julkistaa homoutensa 1990-luvun lopussa. Jos homous on edelleen jossain määrin tabu aihe musiikkiympyröissä, niin se oli sitä paljon jyrkemmin 20 vuotta sitten, puhumattakaan varhaisemmista vuosikymmenistä joina Halford piti koko asian visusti salassa.
”Kyllä, ehdottomasti”, Halford vastaa, kun toimittaja kysyy, pelottiko häntä aikanaan tulla kaapista.
”Homofobiaa oli kaikkialla, ja sitä esiintyy vielä nykyäänkin. Joissain maissa minut kivitettäisiin kuoliaaksi. Mitä musiikkialaan tulee, niin huomasin olevani samassa ansassa mistä monet homot löytävät itsensä, että elin elämääni kaikkia muita paitsi itseäni varten. 1970–80-luvut olivat siinä mielessä todella vaikeita.”
Halford lohkaisee myös, että tavallaan homoudesta on metalli-ikonille hyötyä: ”Heteromies ei voisi hoitaa minun hommaani”, Priest-ikoni sanoo naurahtaen.
”Niin minä asian näen. Freddie Mercury sanoi aikanaan, ettei seksuaalinen suuntautuneisuus ole tärkeää, mutta jos Freddie ei olisi ollut homo, Queen olisi ollut aivan erilainen yhtye. Mutta tämä kaikki on erittäin tärkeä osa elämääni, ja aion kasata sen vielä kirjaksi.”