Soundin joulukalenterissa on joka päivä joku artisti raottanut luukkua kuluneen vuoden musadiggailuihinsa. Luukussa 24 suosituksensa sataa ropisemalla, kun äänessä ovat Wintersunin Jari Mäenpää, Mr. Lordi, Knucklebone Oscar, Santa Cruzin Archie ja Swallow The Sunin Juha Raivio. Luvassa melkoisen yllättäviäkin valintoja!
Jari Mäenpää (Wintersun)
”Lady Gagan Artpop on vuoden paras albumikokonaisuus. Tarjolla on hienoja biisejä ja tyylikästä tuotantoa. Diggailen monenlaisen musiikin kuuntelemista ja muun muassa levyjen tuotannolliseen puoleen tulee kiinnitettyä paljon huomiota.
Heavylevyjen soundimaailma ei valitettavasti useinkaan edusta sitä maailman kärkeä. Mutta tapahtuihan siellä raskaammallakin puolella ja esimerkiksi Fleshgod Apocalypsen Labyrinth ja Shade Empiren Omega Arcane tekivät vahvan vaikutuksen!”
Lady Gaga: Applause
Mr. Lordi
”Diggasin tänä vuonna erityisesti U.D.O.:n Steelhammer-kiekosta, joka on todennäköisesti Udon paras levykokonaisuus sitten Faceless Worldin (1990).
Steelhammer soundaa uudistuneelta ja raikkaalta, sillä Stefan Kaufmannin asemesta biisejä on kirjoittanut muun muassa basisti Fitty Wienhold. Ihmettelinkin jo tuossa Udolle, että miksi ihmeessä Wienhold on ollut tähän asti pimennossa. Eikä sekään tietenkään haittaa, että bändissä on nykyään kaksi nuorta kitaristia, joista toinen on muuten suomalainen Kasperi Heikkinen.”
U.D.O.: Never Cross My Way
Juha Raivio (Swallow The Sun)
”Meitsihän on tunnetusti erittäin kova Hurts-fani – tarkkaavaisimmat saattoivat huomata tämän jo Swallow The Sunin Cathedral Walls -videostakin.
Paras tänä vuonna ilmestynyt albumi onkin ehdottomasti Hurtsin Exile ja sieltä löytyy myös vuoden kovin biisi The Road. Ihan oikeasti: helvetin britit, kun menivät nyysimään juuri sen biisin, jota en vielä ehtinyt kirjoittamaan seuraavalle Swallow The Sunin levylle!”
Hurts: The Road
Knucklebone Oscar
”Mä aika vähän sytyn nykyjulkaisuista, tai siis suomeksi sanottuna en seuraa enkä oikein tiedä mitä on tullut. Mutta Nurmion Dumari ja Spuget oli rapea! Hyvää menoa, mutta ei kuitenkaan liian mörinää ja kirskuntaa niin kuin Handella on tupannut välillä viime vuosina olemaan.
Myös Musta Barbaari -video hymyilytti kovasti. Meinaan tehdä vastavedon: Kumpulan revityin vaahtokarkki.”
Dumari ja Spuget: Mä dallaan vaan
Archie (Santa Cruz)
”Me suositellaan Bring Me The Horizonin Sempiternal-levyä. En ollut aiemmin kuunnellut bändiä, ja mitä olin sattumalta kuullut, ei mielestäni ollut todellakaan mitenkään ihmeellistä – kunnes kuulin Shadow Moses -sinkkulohkaisun tältä lätyltä. Biisi on järjettömän hyvän kuuloinen yhdistelmä tarttuvaa kertsiä, jykevää riffittelyä, helvetinmoista asennetta vokaalien puolesta ja päällä siistiä ambient-settiä. Hyvät vibat vain vahvistui, kun otettiin jäbien kanssa koko levy haltuun. Hurahdettiin tähän kitaristi Johnnyn ja rumpali Tazin kanssa täysin. Sempiternal saundaa hienolta ja saa adrenaliinit virtaamaan, mutta mikä siisteintä, biisit on hyviä.
Näitä kertsejä vois soittaa akkarilla nuotion ääressä ja kaikki tajuais, mikä on homman nimi. Levy kuulostaa raskaalta ja vaaralliselta, mutta on silti tarttuva ja siinä on crossover-potentiaalia, vähän niin kuin Metallican mustassa levyssä tai Appetite For Destructionissa aikoinaan. Siisteintähän tässä on, että bändillä on kehityskaari, se on luonut soundinsa monen levyn jälkeen ja puhjennut kukkaan.
Viimeinen tikki faniudelle tuli, kun oltiin Brittein saarilla rundilla ja soitettiin sattumalta kahdessa kaupungissa BMTH:n kanssa samaan aikaan. Käytiin tietty tsekkaamassa ja sehän olikin sit kylmiä väreitä koko keikkojen ajan. Se oli vähän niin kuin Dingo meets Pantera, mimmit kiljuu eturivissä mut kundit riehuu pitissä, best of both worlds, aye?! Manchesterin keikalla tuli oikeen tippa linssiin. Uskaltaisin veikata, että viiden vuoden sisällä BMTH on yksi maailman isoimpia bändejä. Tää ei ole mitään metalcorea, vaan elinvoimaista ja vaarallista rock’n’rollia vuosimallia 2013.”
Bring Me The Horizon: Shadow Moses