Omnium Gatherum, tuo melodisen death metalin uljas suomalaislähettiläs, kiersi ympäri USA:ta helmi-maaliskuussa. Maailma alkaa toki hiljalleen avautumaan, mutta kyllähän tällaiset kiertuetouhut ovat silti edelleen varsin harvinaista herkkua.
Eihän tässä siis auttanut muu kuin kysyä orkesterin itsensä valitsemilta edustajilta, että millaista siellä ison veden takana oikein oli lopputalvesta 2022. Alla olevat huomiot ja muistelmat ovat solisti Jukka Pelkosen ja kitaristi Markus Vanhalan kollektiivista käsialaa. Mainittakoon samalla, että viimeksi mainittu herrasmies kiertää Suomea Insomniumin riveissä lähipäivien aikana seuraavasti: 13.4. Helsinki, 14.4. Tampere, 15.4. Seinäjoki, 16.4. Oulu ja 17.4. Jyväskylä.
Mutta niin, mennään Omnium Gatherumin USA:n-kiertueen äärelle…
– Tätä rundia oli odotettu hyvin hartaasti. Tämä oli ensimmäinen pitempi rupeama yli kahteen vuoteen, sillä kuten tiedämme, kiertävä soittotoiminta on ollut näiden kieltolakien aikana varsin säännöstelty ”musiikkibisneksen hyödykelaji”. Eikä meille ollut pitkään aikaan ollenkaan selvää, että päästetäänkö meidät lopulta edes maahan, mutta päästettiinhän meidät – kaikenlaisen säädön ja helvetillisen byrokratian jälkeen.
– Ai niin, tämä kiertue oli myös Omnium Gatherumin ensimmäinen pääesiintyjärundi Pohjois-Amerikassa koskaan. Lämmittelybändinähän olemme toki kiertäneet kulmilla mm. Amorphiksen, Sonata Arctican ja Dark Tranquillityn kanssa. Mutta tosiaan, nyt oli käsillä ihan oma suorite, ja tämä merkitsi meille erittäin paljon!
– Vaakakupissa painoi osaltaan sekin, että edellinen parin vuoden takainen yritys kiertää Amerikkaa ei mennyt ihan oppikirjojen kautta. Kun olimme tuolloin lähdössä New Yorkiin, television aamulähetys tiesi kertoa, että eräs nimeltä mainitsematon virus on räjähtänyt ”isolleen” juuri sopivasti. Siellä olikin sitten kansalliskaartia kaduilla sotimassa pöpöä vastaan ja noin.… Mutta tosiaan, lensimme silloin New Yorkiin, josta jatkoimme matkaa Philadelphiaan, ja meidän oli määrä rundata Yhdysvalloissa muutaman viikon ajan. No, soitimme siellä yhden keikan, jonka jälkeen jouduimme lähtemään paluumatkalle, sillä maailma pistettiin yhtäkkiä kiinni. Siitä reissusta jäi muuten käteen varsin iso lasku!
– Entä tällä kerralla? No, taas oli aamutelkkari auki, ja lento New Yorkiin oli luvassa myöhemmin samana päivänä. Nyt uutisankkuri ilmoitti, että itänaapurimme pää***** olikin sitten ihan oikeasti mennyt hyökkäämään Ukrainaan. Siinä olikin sitten taas suhteellisen ”mixed feelings” lähteä rynnimään tien päälle. Niin, ehkä se vaan pitää hiljalleen uskoa, että OG:n ei pitäisi lentää New Yorkiin… Mutta sinne kuitenkin lennettiin, ja reissuhan meni sitten kunnialla päätyyn asti, eli rannikolta rannikolle ja takaisin. Todellakin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia!
Muita huomioita tien päältä:
”Sold outtia!”
– Mikäpä olisi mukavampi tapa aloittaa rundi kuin soittaa loppuunmyyty keikka New Yorkissa? Varsinkin kun olemme varsin ”suomalaisia sydämestämme” ja odotimme paikalle muutamaa kymmentä ihmistä. Calgaryssä muutamaa viikkoa myöhemmin oli toinenkin loppuunmyyty veto, mutta joka torppaan ja pitäjään riitti villejä faneja sadoittain. Kannatti näemmä laittaa musiikkivideoon Amerikan autoa ja cheerleaderia!
”Dallas… Maaliskuu ja ulkoilmaveto!”
– Oli maaliskuun alku, kun soitimme keikan Amplified Livessä ulkoilmalavalla. Puitteet olivat todella hienot – päivällä. Oli kevyttä hellettä, mutta myöhäisen soittoajan lähestyessä myös olosuhteet olivat vaihtuneet. Olihan se hienoa vetää ulkoilmakeikka plus neljässä celsiuksessa, kun vettä satoi vaakasuoraan lavalle. OG:n keikkasotisopahan koostuu hihattomista paidoista, liiveistä, farkuista ja tennareista. Näillä kamppeilla oli hyvä moshata saatanan kylmässä ilmassa sen 80 minuuttia. Myöskin kaikki sähkölaitteet olivat tällä keikalla haastavan tilanteen edessä, koska niitä ei suoranaisesti ole suunniteltu toimimaan vedessä. Myöskään kielisoittajien sormia ei ole suunniteltu toimimaan lähes pakkaskelissä, joten haasteita riitti monilla rintamilla. Toisen kitaristimme Nick Cordlen sanoin: ”Ensimmäiset 15 minuuttia oli hauskinta ikinä, mutta sitten…” Yleisö tosin oli aivan villinä, joten keikka oli unohtumaton kokemus varsin monin tavoin. Taisimme myös tehdä syvän etelän pipojen myyntiennätyksen…
”Lämmittelybändi Allegaeonin kepposet”
Fantastinen toinen lämmittelybändimme Allegaeon (USA) oli kova ryhmä järjestämään kepposia ja jekkuja meille. Ovat muutenkin varsin hyvä bändi ja hienoja miehiä. Vahva tsekkaussuositus! Mutta niin… Kävi esimerkiksi niin, että El Pason keikan aikana Allegaeonin ministerit päättivät yllättää meidät kesken setin. Kantoivat sitten ”heppanuken” lavalle, sitoivat Jukan sokeaksi OG-maskilla ja pistivät sitten kepin käteen. Sen jälkeen sokeana etsimään ja huitomaan nukkea. Se saikin lopulta kyytiä ja hahmon sisältä pulpahti useita useita pieniä viinapulloja normikarkkien sijasta. Pulloja jaettiin sitten eturivin yleisölle ja loput tyhjennettiin omiin kitusiin!
– Erään kerran Allegaeonin Greg Burgess tuumasi Markukselle diggailevansa OG:n Reckoningin riffiä kovasti. Se myös kuulemma tuo myös fiiliksen, että ”tekee mieli hakata pikkuvauvoja”. No, seuraavana päivänä ukko sitten pölähtikin Reckoningin aikana lavalle, mukanaan pumpattava pikkuvauva. Sitten Greg alkoi takomaan vauvaa suosikkiriffin soidessa.
”Covid-testisekoilut”
– Amerikassa ei kävellä mihinkään – ei edes ”walk-in”-koronatestaukseen. Keikkabussilla taas ei saanut ajaa ”drive-in”-testaukseen. Minä neuvoksi? Uber-taksit. Oli melko erikoinen tilanne, kun astuimme taksiin, ja käskimme ajaa koronatestauspisteeseen. Veikkaan notta suomalainen taksisuhari saattaisi moisesta jopa suivaantua!
”Bussimoshaus”
– Vanhat keski-ikäiset miehet eivät näköjään saa tarpeekseen moshaamisesta keikkojen aikana. ”Bussidisko” lähti siis käyntiin ainakin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla homman pisti alulle avainkappale Future Breed Machine. Tämä laulu sai aikaan varsin aggressiivisen, joskin iloisen hurmakkaan keski-ikäismoshpitin bussin lounge-tilassa. Toisella kerralla myös Allegaeonin herrat liittyivät pitiin, ja touhu äityi edellistäkin vaarallisemmaksi. Onneksi vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin, mutta muutamia kenttävammoja tervehdytetään vieläkin kotisairastuvilla…
Kuvat: Erin Zisser
