Brittilegenda Iron Maiden aloitti The Legacy Of The Beast -kiertueensa Tallinnasta lauantaina 26. toukokuuta, ja loppuunmyyty halli saikin ihailtavakseen erittäin hyvän ”historiakeikan” – keikan tuorein biisi For The Greater Good Of God julkaistiin vuonna 2006 ja The Wicker Man iskettiin taistelutantereelle vuonna 2000, mutta kaikki muut parituntisen setin kappaleista olivat viime vuosituhannen puolelta. Juuri 35-vuotispäiviään viettäneeltä Piece Of Mind -klassikolta oli mukana peräti neljä biisiä!
Pitkän tauon jälkeinen kiertueen ensimmäinen keikka oli kuitenkin ensimmäinen, jopa tuhansia konsertteja heittäneille konkareille, ja pieniä ”lapsuksia” oli havaittavissa siellä täällä. Esimerkiksi lavarakenteita peittänyt taustalakana saattoi repsottaa ikävän näköisesti minuuttikaupalla, ennen kuin Maidenin teknikot huomasivat korjata tilanteen.
Iron Maidenin kuusikko oli kautta linjan melkein hämmentävän energisessä vedossa, ottaen huomioon esimerkiksi sen, että orkesterin keski-ikä on jo 60:n paremmalla puolella. Sitä oli vaikea uskoa, kun katseli hangon kekseinä hymyilleitä ja ympäri lavaa kirmanneita Maiden-miekkosia.
Lavan kuningas oli mahtavasti laulanut, 7. elokuuta 60 vuotta täyttävä Bruce Dickinson, jonka taitavat showmiehen elkeet ja biisistä biisin vaihdelleet esiintymisasut tekivät hienosta keikasta entistä hienomman. Ja onhan sekin sanottava, että monitaitoisen solistin joissakin biiseissä suosima ”nahkalook” oli aivan hemmetin paljon tyylikkäämpi kuin edellisen The Book Of Souls -kiertueen tylsähkö ”hupparilook”.
Dickinsonille taisi kuitenkin tulla asujen vaihtojen ja muiden showkikkojen kanssa hieman turhankin kiire, sillä muutaman kerran tuntui, että mies saapui kulisseista estradille aivan viime hetkellä – vähän liiankin viime hetkellä. Konsertin lopulla Dickinsonin suusta kuultu ”kyllä tämä tästä vielä paranee” -kommentti (vapaa suomennos) tuli silti pienenä yllätyksenä, sillä kuten sanottua, show oli sanalla sanoen loistava – ehkäpä jopa komein, mitä Iron Maidenilta on koskaan nähty. Muutamat pienet ”sekaannukset” taisivat kuitenkin riittää perfektionisti Dickinsonille siihen, ettei miehen oma tunnelma ollut konsertin päättyessä ihan tapissa.
Ja otetaan tähän vielä se iänikuinen aihe: yhtyeen settilista. Bruce Dickinson vihjaili joitakin aikoja sitten, että ”tuleva setti tulee nostattamaan kulmakarvoja”, ja näin varmasti onkin. Esimerkiksi se, että yhtye oli nostanut ohjelmistoon kaksi Blaze Bayleyn aikaista pitkää biisiä (The Clansman ja Sign Of The Cross), tuli Tallinnassa jonkinasteisena yllätyksenä. Vielä suurempi yllätys ainakin yllekirjoittaneelle oli kuitenkin se, ettei Maiden-klassikko Somewhere In Timelta ollut mukana yhtään veisua. Entäpä sitten juuri kolmekymppisiä viettänyt Seventh Son Of A Seventh Son? Sieltä oli napattu mukaan yksi veisu, tänä päivänä jo vähän turhankin tuttu livenumero The Evil That Men Do.
Mutta eihän siinä mitään. Maiden soittaa mitä Maiden soittaa, ja fanipojat ja -tytöt rakastavat nyrkit pystyssä. Se jos mikä on klassisen rockyhtyeen merkki.
Joten tervemenoa Helsingin-keikoille – ne tulevat olemaan parempia kuin Tallinnan-veto. Ja se on paljon sanottu.
