Ennen kuin hyppäämme ”vuositarinoiden” pariin, muistutamme Ensiferumin perjantaina 10. heinäkuuta tapahtuvasta striimi-keikasta (aiheesta enemmän täällä) ja yhtyeen samana päivänä ilmestyvästä uudesta Thalassic-albumista. Pitkäsoiton arvostelu löytyy täältä.
Mutta nyt katsotaan taaksepäin ja vähän tähän päiväänkin…
1995
Markus: – Amorphisin Tales From The Thousand Lakes oli suurin yksittäinen vaikuttaja Ensiferumin perustamisen aikoina. Myös Dark Tranquillity ja Sentenced olivat kovia. Jos tehdään karkea jako, niin minulta syntyi folk-vaikutteisempia melodioita ja Mäenpään Jarilta sekä silloiselta rumpalilta Oliver Fokinilta tuli nopeampaa ja hevimpää kamaa.
Sami: – Suomen asema ”hevin kehitysmaana” oli päättymässä. AIkaisemmin fiilis oli aina ollut se, että kovat bändit tulevat Amerikasta tai Englannista, ja sitten yhtäkkiä esimerkiksi Amorphisin tyypit ovatkin Music Televisionin haastattelussa. Koko suomalaisen metalligenren itsetunto alkoi nousta kohisten.
2000
Markus: – Teimme Hero In A Dream -demon juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Nauhoituspaikkana toimi Munkkiniemen nuorisotalon studio, ja meidän varaamana päivänä työvuorossa sattui olemaan eräs Janne Joutsenniemi. Nauhoitimme ja miksasimme intron sekä neljä biisiä kahdessatoista tunnissa, ja Janne teki loistavaa työtä.
Sami: – Eivät tainneet Janne tai Ensiferumin nuoret herrat silloin arvata, että yhteistyö tulee jatkumaan vuosikymmenien ajan.
Markus: – Spinefarm Records kiinnitti meidät demon jälkeen, ja lähdettiin nauhoittamaan debyyttilevyä Sundi-Coop -studiolle Savonlinnaan. Suhtauduttiin hommaan niin haudanvakavasti, ettei me juotu edes yhtä kaljaa, vaikka studiosessiot kestivät viikkokausia. Tai no, saattoi siinä pari olutta mennä, kun purkitettiin mullikuoroja viimeisenä studiopäivänä. Hah hah!
2005
Sami: – Soitin ensimmäisen keikkani Ensiferumin riveissä tammikuussa 2005 Nivalassa – missäpä muuallakaan. Muistan hyvin, kun Petri päätti yllättäen esitellä minut jengille, ja juuri samalla hetkellä olin vahvistimien luona perse yleisöön päin nostelemassa kaatuneita kaljapulloja. Ei ollut ihan stadionluokan esittely!
Markus: – Seuraava keikka oli Espanjassa festarilla, jossa ei toiminut mikään. Lisäksi PA-laitteisto syttyi tuleen.
Sami: – Näihin aikoihin prosenttijuomat maistuivat aika hyvin. Kun espanjalaisjärjestäjän tarjoamat bäkkäriviinat oli juotu, ostettiin lähikaupasta kymmenen euron arvoiset Jack Daniel’s -lekat. Siis jokaiselle omat.
Markus: – Päädyin yöllä painimaan saksalaisen Agathodaimon-yhtyeen jäsenen kanssa. Kohta kaaduttiin ja viskipullo oli edelleen povarissa. Kylkiluu murtui, mutta siinä olisi voinut käydä pahemminkin.
Sami: – Vuonna 2005 nauhoitettiin myös Dragonheads-ep. Bändissä oli vaihtunut muitakin jäseniä, ja väänsin nimibiisiin vertauskuvallisen ”nyt lähdetään yhdessä merille ja suunnataan kohti uusia seikkailuja” -sanoituksen. Tämän jälkeen olen kirjoittanut suuren osan Ensiferumin teksteistä.
2010
Sami: – Folk metalin suosio oli tapissa, ja pillipiipariyhtyeitä tuntui löytyvän joka niemestä. Meillä saattoi olla keikkoja yksitoista viikkoa putkeen. Jatkettiin vain rundilta suoraan toiselle, ja meininki oli aika lennokasta.
Markus: – Ajat olivat todella hektiset. Jos emme olleet tien päällä, niin kirjoitin uutta musiikkia. Ideat pyörivät päässä niin loputtoman tiivisti, etten tahtonut saada öisin edes nukuttua. Se, että joku havainnoi musiikkimme kuulostavan siltä kuin ”jäätelöautot ajaisivat keskenään rallia”, kertoo jotakin tämän aikakauden kiihkeydestä.
2015
Sami: – Kun One Man Army –albumin Two Of Spades -kappale alkoi muovautua, päätimme pyytää vierailijaksi Ilkka ”Frederik” Sysimetsän. Hän suostui ja homma toimi loistavasti.
Markus: – Sessioiden jälkeen Frederik pyysi minua kirjoittamaan hänelle biisejä. Kysymys kuulosti kieltämättä mielenkiintoiselta, mutta toiselle artistille tekeminen ei kuitenkaan tunnu ihan omalta jutulta. Mutta jos sopiva inspiraatio iskisi päälle, niin totta kai duunaisin Reetulle ralleja. Sanotaan siis vaikka niin, että ”never say never”.
2020
Markus: – Vesa-Matti Loiri ehti tehdä vierailun jo ennen Frederikiä, kun hän lausui suomenkielisiä tekstejä Unsung Heroes -albumin Pohjola-kappaleeseen. Se oli ihan järjetön juttu, sillä eihän Suomesta löydy kovempaa tulkitsijaa.
Sami: – Thalassicin sessioihin ei pyydetty vierailijoita, mutta kuinkapa sitten kävikään… Menin eräänä päivänä studiolle, ja huomasin Janne Joutsenniemen olevan laulukopissa vetämässä taustoja. Mietin, että saakeli, Stonen tyyppi laulaa Ensiferumin levyllä… Että tämä on aivan täydellistä!