Metallica-rumpali Lars Ulrich avautui yhtyeelle omistetun So What! -fanzinen haastattelussa uuden musiikin tekemisestä pandemian asettamien haasteiden aikana, ja kuinka yhtye tuki laulaja James Hetfieldiä ennen ja jälkeen tämän katkaisuhoidon.
Ulrichilta kysyttiin, ajatteliko hän yhtyeen tarun tulleen tiensä päähän Hetfieldin.
”Tuo menee jossittelun puolelle, enkä ole kova jossittelemaan. ’Mitä jos tämän sijaan olisikin käynyt näin?’ No, niin ei käynyt. Menimme eteenpäin silloisessa tilanteessa”, Ulrich sanoo Metal Injectionin mukaan.
Rumpali kertoo bändin ymmärtäneen, että heidän piti antaa Hetfieldille tilaa toipumiseen, ja että heidän tuli laittaa muut suunnitelmat siksi aikaa jäihin. Pian Hetfieldin katkaisuhoitoon lähdön jälkeen iskenyt pandemia antoi bändille vielä lisää aikaa tuumailla kuinka tästä jatketaan eteenpäin.
”Se, mitä James kävi läpi vuoden 2019 lopulta vuoteen 2020 oli jotain, jolloin tuntui – ja muiden bändin jätkienkin mielestä – että hänelle tuli antaa tilaa, ottaa askel taaksepäin ja yksinkertaisesti vain keskeyttää kaikki muu”, Ulrich sanoo. ”Meidän täytyi tehdä niin ystävämme, yhtyetoverimme ja kumppanimme takia. Osat alkoivat löytää hiljalleen paikkansa keväällä 2020, ja sitten kaikki meni metsään covidin aiheuttamien hirvittävien tapahtumien ja sulkujen myötä. Joten annettuamme bändin sisäiselle dynamiikalle aikaa löytää uomansa, tajusimme että meillä ei ollut tarvetta kiirehtiä mitään. Ja samaan aikaan, kuten aiemmin totesin, yritimme selvittää kuinka Metallica voi parantaa, kuinka musiikkia voi parantaa ja mitä me voimme tehdä?”
Ulrichin mukaan tärkeintä oli kuitenkin mennä eteenpäin, vaikka sitten vähän hitaampaakin tahtia.
”En edelleenkään pääse eroon analogiasta, jota olen käyttänyt jo miljoona kertaa: sitä yrittää pitää junan raiteillaan”, Ulrich kertoo. ”Ei välttämättä kannata pakottaa sitä tiettyyn suuntaan, mutta tulee varmistaa ettei se suistu raiteilta. Ja kun ajattelen vuotta 2020, se on se ensimmäisen mieleen tuleva asia. Tietenkin sinne mahtui muutamia muitakin juttuja. Oli drive-in-konsertti, ja joka kerta kun kokoonnuimme Zoomin tai vastaavan välityksellä, aloimme ymmärtää mikä kenenkin tilanne oli ja mihin he olivat kykeneviä tai valmiita. Samoin sen, missä rajat kulkivat kun yritimme mennä eteenpäin.”
”Mutta ei siinä ollut mitään radikaalisti erilaista verrattuna aiempiin haasteisiin, joten osa minusta vain… sitä käärii hihansa ja käy hommiin”, Ulrich toteaa. ”Sitä haluaa palata kuvioihin. Hyväksyy asetetut rajat ja yrittää toimia niiden mukaan. Kolme vuotta myöhemmin meillä on uskomaton levy. On vaikea uskoa että osa siltä levyltä löytyvästä energiasta, sanoituksista, teemoista, tuotannosta ja kaikesta ei liittyisi jollain tavoin kohtaamiimme haasteisiin.”