Vaikka Gallagherin veljesten välit vaikuttaisivatkin Liamin hiljattaisen twiittailun perusteella lämmenneen, ei Oasiksen mahdollisen paluun takia kannata edelleenkään alkaa juuri henkeään pidätellä. Tämä kävi jälleen selväksi Noelin Music Feedsille myöntämässä haastattelussa, jossa vanha verbaalikurmottaja antoi reunion-huhuilta siipien katkomisen lisäksi sanan säilän lentää myös Guns N’ Rosesin suuntaan.
Haastattelijan tiedustellessa, ajatteleeko Noel koskaan säveltäessään työn alla olevan kappaleen olevan juuri passelia materiaalia Oasikselle vai ovatko moiset aatokset jo täysin taakse jäänyttä elämää, herra tarjoaa melko tyhjentävän vastauksen.
”Vau. Ei, en ajattele enää niin, enkä ole ajatellut niin kohta yhdeksään vuoteen”, Noel toteaa. ”Joudun ajattelemaan Oasista nykyisin ainoastaan silloin, kun se tuodaan haastatteluissa esille, kuten silloin kun teimme sen dokkarin jonkinlaisen nostalgiatarpeen tyydyttämiseksi, tai kun olen lavalla laulamassa Half The World Awayta tai jotain.
Mutta ei, en ajattele asiaa lainkaan. Tiedän, että ihmiset eivät tule päästämään siitä koskaan irti. En tarkoita juuri sinua, mutta ihmisiä noin yleisesti. Se on toisaalta melko imartelevaa, koska se tarkoittaa, että olet tehnyt jotakin oikeasti arvokasta. Mutta tiedähtän, minä tein sen ja se siitä. Se ei tule enää lainkaan ajatuksiini.”
Kysymykseen, eikö miestä edes vähän houkuta palauttaa kuuluisinta bändiään naftaliinista, kun katsotaan millaista jälkeä yhteenpalannut Guns N’ Roses on viimeisen kahden vuoden aikana tehnyt, vastaus on hyvin, noh, noelmainen. ”No, jos Axl Rose, Slash tai kumppanit olisivat yhtä hyviä kuin minä, he eivät soittaisi missään perhanan Guns N’ Rosesissa”, mies lataa.
Noel toteaakin, ettei hänellä ole enää minkäänasteista kiinnostusta jatkaa stadionrokkarina viisikymmentä vuotta täytettyään.
”Olen valloittanut tarpeeksi maailmaa ja minulla on ihan tarpeeksi rahaa. Itse asiassa minulla on ihan vitusti liikaa rahaa. Haluatko vähän? Lähetän sitä sinulle. Kuinka paljon tahdot? En tarvitse enää enempää kunniaa, eikä minun tarvitse olla enää stadionrokkari. Olin sitä kaksi-, kolme- ja nelikymppisenä ja olin siinä hyvä. En erityisemmin halua olla stadionrokkari viisikymppisenä, mielestäni se ei ole kovin arvokasta.”