Tuoreessa Metal Hammer -lehdessä on mukana Lemmy Kilmisterin haastattelu, jonka Malcolm Dome teki irlantilaista Hot Press -lehteä varten jo vuonna 1981, mutta jota ei syystä tai toisesta koskaan julkaistu. Metal Hammerin netissä on julkaistu pätkä tästä nyt päivänvalon näkevästä haastattelusta, jossa Dome muun muassa kysyy Lemmyltä, oliko bändi aikeissa lopettaa, kun NME-lehden lukijat äänestivät sen ”maailman parhaaksi huonoimmaksi yhtyeeksi” bändin alkutaipaleella 1970-luvun puolivälissä.
”Kyllä me harkitsimme sitä. Emme edenneet minnekään. Olimme tehneet United Artistsille levyn, jota he eivät suostuneet julkaisemaan (On Parole näki päivänvalon lopulta 1979). He ilmeisesti odottivat meidän tekevän pop-levyn tai jotain. Mutta he eivät myöskään suostuneet purkamaan sopimustamme. Olimme tehneet Stiff-yhtiölle singlen Leaving Here ja UA esti senkin julkaisemisen. Mulkut. Joten meistä tuntui, ettemme päässeet enää eteenpäin”, Lemmy toteaa.
””Olimme sopineet jo jäähyväiskeikasta Lontoon The Marqueehen ja kysyin Chiswick Recordsin omistajalta Ted Carrollilta, joka on ystäväni, haluaisiko hän taltioida tuon keikan. Meidän onneksemme hän ei saanut äänityskamoja klubille ja hyvittääkseen sen hän antoi meille kaksi studiopäivää. Äänitimme tuolloin koko Motörhead-levyn, joka tuli ulos vuonna 1977, kun sopimuksemme UA:n kanssa oli umpeutunut. Yhtäkkiä asiat alkoivat taas rullaamaan.”
Ja hyvin rullasivatkin, sillä muutaman vuoden sisällä yhtye nousikin raketin lailla kuuluisuuteen ja julkaisi hittilevyn toisensa perään. Vuonna 1979 päivänvalon näkivät sekä Overkill että Bomber ja 1980 ilmestyi vuorostaan Ace Of Spades -klassikko. Tasan 30 vuotta sitten yhtye julkaisi hiljattain uuden juhlapainoksen saaneen ikonisen No Sleep ’til Hammersmith -livealbuminsa, joka nousi bändin kotimaassa listaykköseksi. Aika hyvä saavutus ”maailman parhaimmalta huonoimmalta bändiltä”!
”No, he sentään tunnustivat meidän olevan parhaita jossain!” Lemmykin nauroi.
