Miksi nyt oli sopiva aika julkaista livealbumi?
Sitä on toivottu vuosien ajan. Se on oikeastaan ollut aika yleinen kysymys, ja varsinkin ulkomailla se tuntuu olevan suosittu aihe. Ja toki bändi on aina erilainen livenä kuin studiolevyllä. Meillä kun on studiolevyllä useimmiten vähän tiukemmat sovitukset, niin me pidetään livetilanne aika vapaana. Jos tilanne lähtee johonkin suuntaan, niin me annetaan sen mennä. Ja varmaan sen takia ihmiset on kyselleetkin, kun ne on kuullut albumin ja tykänneet siitä, mutta sitten kun näkee livenä, niin ne huomaa, että tässä tarjoillaankin samaa asiaa hieman eri lailla, vähän enemmän rosoa ja särmää. Lähdettiin kypsymään siihen ajatukseen, että 25 keikkavuoden jälkeen on aika tehdä livelevy, joka on vähän kuin kokoelmalevykin samalla.
Tämä livetaltiointi on siis myös uran läpileikkaus?
Kyllä se oli siinä lähtökohta. Ainoastaan ensimmäiseltä levyltä ei tullut tällä keikalla soitettua yhtään biisiä, mutta kaikilta muilta levyiltä siinä on matskua. Aika usein livelevy koostetaan useammalta keikalta, mutta kun rupesin kuuntelemaan nauhoituksia, niin tällä keikalla oli jotenkin niin hyvä fiilis koko hommassa läpeensä. Tuli ajatus, että ehkä se on arvokkaampaa jollain tasolla ja vastaa todellisuutta myöskin, että se on yhdeltä keikalta.
Miten muusikon työ on muuttunut siitä kun aloititte?
Työtilaisuuksia on huomattavasti vähemmän nykyään. Kun aloitettiin, tehtiin aika usein kolmeakin keikkaa viikossa, vaikka kaikki olivat silloin vielä siviilitöissä. Viikkokeikat on kadonneet lähestulkoon kokonaan. On niitä siellä täällä isommissa kaupungeissa, mutta silloin saattoi maakunnassakin olla jotain, ja viikon Lapin rundinkin saattoi järjestää. Onhan musiikkibisnes yleensäkin käynyt läpi totaalisen muutoksen tässä reilussa 20 vuodessa. On tullut digitalisaatiot ja muut. Ei sitä tiedä, mihin tämä johtaa.
Mikä on bluesin asema musiikkimaailmassa tällä hetkellä?
Joka paikassahan se on aika marginaalista. Jos palaan vielä edelliseen, niin on vielä yksi asia mikä on myös muuttunut. Radiossa ei tahdo saada musaa enää soimaan kotimaan kanavilla. Silloin kun meidän ensimmäiset levyt julkaistiin – ensimmäinen ilmestyi 1997 – niin ne soi kaikki jonkin verran radiossa. Ei niistä mitään hittejä tullut, mutta kuitenkin saatiin soittoaikaa, kun nykyään se on ihan mahdottomuus. Ei ole kuin pari ohjelmaa, jossa meidän levyjä voisi soittaa. Oikeastaan senkin takia sitä kansainvälistäkin puolta siinä hakee, että on pieniä puroja moneen suuntaan. joista alkaa tulla sitä virtaa. Kansainvälisillä radiokanavilla pari viimeistä levyä ovatkin keränneet ihan kiitettävästi soittoaikaa ja nousseet jopa radiosoittolistoille Iso-Britanniassa, Ranskassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa. Se taas ruokkii myös keikka-asioita.
Onko teillä ajatuksena perinteinen bluesmeininki, vai onko siinä mielestäsi muitakin vaikutteita?
Kyllä muita vaikutteita on ainakin piilossa. Soittajien taustat ovat niin erilaiset. Yksi on täysverinen jatsari, yksi on vähän enemmän poppiin ja rockiin kallellaan, ja sitten on kantrivaikutteita. Siitä tulee sellainen yhteensattumien summa. Ja lisäksi bändin instrumentaatio poikkeaa normaalista bluesorkesterikuviosta. Meillä on vahvasti esillä perkussiot ja malletit, mitä harvemmin kuulee, varsinkaan perinteisessä rootsmusiikissa.
Suuri osa biiseistä on omaa tuotantoa. Miten ne syntyvät?
Meidän kitaristi Leppäsen Ville on siinä tuotteliain. Basisti Nuolikosken Seppo myös tekee biisejä. Mutta paljon ne on sellaisia, että tulee mies ja kitara. On todella raaka versio, jossa voi olla joskus pelkkä melodia. Siitä se sitten kehittyy, ja bändillä yleensä ruvetaan työstämään sovitusta. Se mitä muilla tulee siitä mieleen, kun kuulee ensimmäisen akkariversion. Sen jälkeen lopputulos on aika lailla yhteistyötä. Kun on erilaiset taustat tyypeillä ja ajatellaan sopivasti eri lailla, niin siinä tulee mielenkiintoisia pointteja.
Teette keikkoja ulkomailla paljon. Miten olette saaneet pään sinne auki?
Se on vuosien työn tulosta. Pikku hiljaa se on alkanut aukeamaan. Kun oltiin aikamme tehty baarikeikkoja, niin tehtiin päätös, että tätä voi tehdä vaikka lopun elämää, mutta se ei johda mihinkään. Kuitenkin oli ambitiot vähän korkeammalla. Piti päästä ulkomaille soittamaan. Päätimme ruveta tekemään Suomessa enemmän profiilikeikkoja tai yleensä sellaisia keikkoja, joilla on mahdollisuus johtaa johonkin. Sellaista määrätietoista pohjatyötä ulkomaita kohti. Kyllä siinä itse pitää olla todella aktiivinen, kun mennään kuitenkin marginaalimusiikissa.
Minkä tyyppisiä ne ulkomaankeikat ovat?
Pari viime vuotta meillä on ollut saksalainen ohjelmatoimisto, jonka kanssa olen yhteistyössä suunnitellut kiertuetta. Me ollaan nyt neljä vai viisi kertaa käyty Saksassa, ja lähdetään nyt huhtikuussa Itävaltaan, Saksaan ja Puolaan kolmeksi viikoksi. Ja sitten tietysti on festareita. Festarit on päätavoite, koska niissä on mahdollisuus tavoittaa laajempaa yleisöpohjaa kerralla, ja levymyynnit on niissä aika hyviä. Sellaista sillan rakentamista se on suuntaan sun toiseen. Todella aktiivisesti pitää olla itse tekemässä, ei kukaan tule kotoa hakemaan. Kyllä pitää olla halu ja palo tähän hommaan, ja vielä sitä on. Koko ajan asiat on kasvaneet. Kolme viimeistä levyä on tehty ulkomailla ulkomaisten tuottajien kanssa. Siinä tulee uusia kokemuksia ja oppii asioita.
Entä onko kotimaan keikkoja tulossa uuden levyn myötä?
Keväällä ja kesällä keikkaillaan kotimaassa harvakseltaan. Varsinainen levynjulkaisurundi toteutetaan Suomessa vasta syksyllä. Kiertue oli tarkoitus tehdä jo maaliskuussa, mutta jouduin käsileikkaukseen, ja sen jälkeen tuli nämä Euroopan keikat. Todettiin että julkkarirundia ei kesällä kotimaassa ei kannata tehdä, kun halutaan yhdistää siihen myös konserttisalikuvio mukaan. Syys-lokakuussa on tarkoitus sitten tehdä 10–15 keikan kiertue Suomessa.
Aiotteko jatkaa vielä toiset 25 vuotta bluesin soittamista?
Kyllä minä sen pystyisin ajattelemaan. Itselläni on kova halu ja palo tehdä uutta musaa ja uusia asioita. Ystäväni Eero Raittinen tekee erittäin aktiivisesti musiikkia edelleen ja on todella kovassa lauluvireessä. Eerolla on takanaan todella pitkä ura suomalaisen rock’n rollin uranuurtajana, mutta edelleen löytyy se innostuneisuus uusiin musajuttuihin. Sellaisen innostuneisuuden musiikkiin kun saisi pidettyä mikä hänellä on.