Raskas on homman nimi Helsingin Nosturissa lauantaina 12. marraskuuta, kun estradille astelevat Pentagram (US), Satan (UK) sekä kotimaiset Satans Fall sekä Spiritus Mortis.
Viimeksi mainittu julkaisee 11. marraskuuta loistavan The Year Is One -albuminsa, jonka voi kuunnella kokonaisuudessaan Teamrockin sivulla.
Spiritus Mortisin konsertit eivät ole ihan jokapäiväistä herkkua, sillä edellisen kerran yhtye nousi lauteille kesällä 2010.
Millä mielin herrat kipuavat estradille marraskuussa 2016?
– No, kivahan se on päästä välillä esiintymään. Mulle se on koko tämän homman paras asia (Teemu Maijala, basso).
– Mukava soittaa keikka pitkästä aikaa (Jarkko Seppälä, rummut).
– Erittäin miellyttävää ukava päästä esiintymään näiden herrojen kanssa. Kyllähän se on kuitenkin se juttu, miksi tätä hommaa tehdään. Studiossa on oma taikansa ja siellä voi toki ottaa aina uusiksi, mutta keikalla se homma on siinä yhdessä hetkessä. Ja parhaimmillaan se on parhautta (Kari Lavila, kitara).
– Vedetään täysillä, kuten Spiritus Mortis aina. ”Second to none” on homman nimi, sillä ei sinne antautumaan mennä (Jussi Maijala, kitara).
Spiritus Mortis juhlii ensi vuonna jo kolmekymppisiä (!). Herroille täytyykin esittää eräs perustavaa laatua oleva kysymys: mitä doom metal merkitsi teille vuonna 1987?
– Vastaan vähän kiertäen: olen nyt löytänyt uudelleen sen fiiliksen, mikä mulla oli tällaiseen musiikkiin 90-luvun alussa. Kun kuuntelen Cathedralin Mourning Of A New Day -biisiä, olen takaisin siinä lumouksen tilassa, jonka ehdin jo kadottaa (Sami Hynninen, laulu).
– Ei doom metal merkinnyt aikoinaan mitään, sillä emmehän edes tienneet soittavamme doomia, ennen kuin asia elvisi meille Zeus Mattilan (Rumba) demoarvostelusta. Teimme vain sellaista musiikkia, jota itse halusimme kuunnella, ja soitimme hitaasti ja raskaasti. Nopea ja raskas olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta soittotaidot eivät antaneet sellaiseen mahdollisuutta (Teemu).
– Vuonna 1987 olin viisivuotias, eikä doom metal, tai mikään muukaan musiikkityyli, ollut kovin tärkeä juttu. Röllipeikolla taisi olla joku kova biisi… Omituisten otusten kerho. Se oli kaiketi enne tulevasta!
Mennään sillä: