Vuonna 1995 levy-yhtiön työntekijä yritti ehdottaa Slayerille muutoksia heidän soittotapaansa – se oli paha virhe

Sanni Pohjalainen

Joskus hedelmällisetkin yhteistyökuviot lähtevät liikkeelle jokseenkin onnettomista lähtökohdista. Näin kävi esimerkiksi Slayerin ja Dino Paredesin tapauksessa – Rick Rubinin johtaman American Recordingsin A&R-miehenä työskennellyt Parades on kulkenut Slayerin matkassa 18 vuoden ajan, mutta aluksi näytti siltä, ettei mies olisi tervetullut orkesterin kanssa samaan huoneeseen.

Paredes kertoi muistelmiaan Loudwiren haastattelussa. Jutussa Paredes kertaa, miten hän lähti vuonna 1995 Rubinin käskystä seuraamaan Slayerin studiosessioita, kun bändi äänitti cover-albumiaan Undisputed Attitude. Studiossa hänelle sitten osoitettiin nopeasti kaapin paikka.

”Kuulin joitain biisejä, ja juttelin hieman levyn tuottaneen Dave Sardyn kanssa. Sanoin, että biiseissä on joitain tosi kiinnostavia rytmikuvioita, mutta ehkä ne tarvitsisivat enemmän tilaa. Musiikki oli silkkaa jatkuvaa hyökkäystä. Kaikki soittivat koko ajan kaikkea”, Paredes kertoo.

”Dave sanoi, että joo, tuohan on mielenkiintoinen ajatus. Ehkä kappaleissa voisi tosiaan olla tilaa rytmikkäämmälle bassolle, eikä Tom Arayan tarvitsisi soittaa ihan kaikkea mitä kitarat soittavat. Minä vastasin, että juuri sitä tarkoitin.”

Sardy sitten meni keskustelemaan bändin kanssa asiasta, mutta palasi jo hetken kuluttua tarkkaamoon.

”Hän kertoi, että oli vienyt ehdotuksen eteenpäin. Minä kysyin, miten bändi vastasi. Reaktio oli kuulemma, että ’Slayer ei soita mitään vitun funkia'”, Paredes kertoo.

”Ilmeisesti tilavammat rytmikuviot merkitsivät heille funkia, ja se oli poissuljettu mahdollisuus. Kieltäytymistä taisi vielä säestää muutama painokelvoton kommentti minusta. Tyyliin ’kuka vittu tämä uusi tyyppi kuvittelee olevansa?’. Se ei ollut ihan paras ensikohtaaminen.”

Sillä lailla! Muut tekevät mitä osaavat, Slayer tekee mitä huvittaa. Slayerin voi nähdä seuraavan kerran Suomessa 8. joulukuuta, kun yhtye konsertoi Helsingin Jäähallissa Lamb of Godin, Anthraxin ja Obituaryn kera. Tämä taitaakin olla bändin viimeinen Suomen-keikka koskaan.