”Me tultiin tänne teidänkin mestaan/rokettia rappaamaan/ja matkalla se jo päätettiin/että tästä tulee mahtavaa!”
No, onhan tämä nyt ihan saatanan mahtavaa.
Tampereen Tavara-aseman lavalla on maaliskuisena sunnuntai-iltapäivänä viisi muusikkoa: kitaristi Costello Hautamäki, basisti Alex Hautamäki, rumpali Lacu Lahtinen, kosketinsoittaja Iso-Pate Kivinen ja laulaja Olli Herman.
Toisin sanoen paikalla on Popeda vuosimallia 2024, ja iltapäivän agendana on PA-treenit maaliskuun lopussa samalla areenalla soivaa neitsytkeikkaa varten.
Costellon johtama ryhmä rymistelee läpi kaikkien tuntemia hittejä, mutta mukana on myös harvinaisempia paloja. Olli Hermanin mukaan Popeda on maailman paras rokkibändi, ja soitto on sen suuntaista: tiukkaa, ilmeikästä ja juurevaa.
Niin, Olli Herman. Siis tämä Reckless Loven riveissä komeaa jälkeä tehnyt muusikko, joka nousi Popedan laulajaksi Suomen kenties ikonisimman rocksolistin Pate Mustajärven paikalle.
Uudella Popeda-solistilla on tiukka ote maineikkaan tamperelaisyhtyeen tuotannosta jo kuukautta ennen ensimmäistä keikkaa. Laulaja on ottanut biisit omikseen, ja Popeda-klassikot kuulostavat Hermanin tulkitsemina aivan… tohtisiko tuota sanoa… jumalaare, kuinka tuoreilta ne yhtäkkiä soundaavatkaan.
Korva tottuu
Palataanpa pari tuntia varhaisempaan iltapäivään. Popedan teknikot kasaavat soittokamoja iskukuntoon vielä reilun tovin, ja Tavara-aseman takahuoneen sohvilla istuskelevilta Olli Hermanilta ja Costello Hautamäeltä löytyy hyvin tarinointiaikaa.
Olli Herman, oletko jo tottunut sanomaan ”moro, tässä Olli Popedasta”?
Olli: – Pestini uutena Popeda-solistina julkistettiin 1.1.2024. Juttelin samana päivänä aika monelle toimittajalle, ja aloitin jo ensimmäisen puhelinhaastattelun ”moro, se on Olli Herman Popeda-yhtyeestä” -lausahduksella. Eli kyllä siihen alkaa tottua.
Costello: – Minäkin olen jo täysin sinut tämän uuden tilanteen kanssa. Katsoin joku aika sitten Ratinassa taltioitua Paten viimeistä Popeda-keikkaa, ja tuntui hämmentävältä havahtua parin biisin kohdalla ”ai niin, tällaiseltahan tämä kuulosti Mustajärven aikoihin” -ajatuksiin.
Olli: – Costi tosiaan sanoi eräiden treenien aikana, että kylläpä korva tottuu nopeasti uuteen. Että ihan kuin tämä biisi olisi ollut aina tällainen. Sehän oli aikamoinen kohteliaisuus minulle.
– Yllättävänkin kivuttomasti tämä niin sanottu siirtymä on mennyt, vaikka Reckless Love onkin selvästi metallisempaa kamaa verrattuna Popedan juurevaan rock’n’rolliin. Raskaassa musassa ei ole kovin paljon tilaa laulajan improvisaatiolle, mutta Popedassa sitä taas on ihan mielettömästi. Tähän uudenlaiseen tilanteeseen ja tilan tuntuun tottuminen on toki ottanut aikansa, mutta kun homma alkaa nyt toden teolla luonnistua, laulaminen tuntuu entistäkin hienommalta.
– Kun puhutaan Reckless Lovesta ja Popedasta, niin pitää kertoa eräs juttu: kun Reckless-debyytille tehtiin aikoinaan biisiä One More Time, se syntyi täysin Popedan innoittamana. Käytiin silloin katsomassa bändiä Vantaan Tulisuudelmassa – missäpä muuallakaan? – ja päätettiin kanavoida se hyvä meininki omaan musaan. Napattiin sitten Popedalta kaikki mitä pystyttiin ja kirjoitettiin One More Time.
Jos Reckless Lovea ja Popedaa todella yhdistää joku asia, niin ainakin se, että molemmat yhtyeet vievät ylpeydellä eteenpäin rockin iloista viestikapulaa.
Olli: – Tämä on eräs niistä syistä, miksi minun on ollut suhteellisen helppo hypätä mukaan. Popedassa on kyse nimenomaan siitä, että kipataan yleisön niskaan täyslaidallinen positiivista energiaa. Ja se tehdään tietenkin niin, että joskus homma menee överiksi ja itseäkin alkaa vähän hävettää – ainakin lainausmerkeissä.
Costello: – Kun joku tulee Popedaan, hänen täytyy sisäistää yhtyeen asenne ja filosofia. Lyhimmillään asian voi esittää näin: jos ymmärtää, mitä hauskaa on Sukset-kappaleessa, kaikki on hyvin. Jos ei ymmärrä, ei tule pärjäämään kovin pitkään.
Olli: – Sukset on ehdottomasti yksi lempibiiseistäni. Ja nykyään pidän siitä vieläkin enemmän, sillä kysyin Costilta, että mitä siellä Kälviällä oikein tapahtui.
Kappaleista puheen ollen: onko livesettiin tulossa yllätyksiä?
Olli: – Kun vedetään, vedetään päätyyn asti – eli me on treenattu Erotomania. Mutta onko tämä sitten yllättävää, sillä sehän on eräs Popedan suosituimmista biiseistä… No, ainakin itse haluan ehdottomasti kuulla Erotomanian livenä – ja nyt saan myös laulaa sen.
Costello: – Erotomania on tavallaan meidän Paranoid. Sen soittamista toivotaan koko ajan. Kulttiklassikko se ainakin on. Voi toki olla, että kaikki eturivien naiset eivät laula mukana, mutta takarivin pojat laulavat ihan varmasti.
Kuinka ison biisinivaskan olette jo ottaneet haltuun?
Olli: – Pyörityksessä on ollut kaksi eri settilistaa. Eräs alustava setti koostui 28 biisistä, mutta se taisi olla jo vähän turhan pitkä. Mittavia esiintymisiä on joka tapauksessa luvassa.
Rockin korkeakouluun
Otetaanpa sitten vähän enemmänkin taka-askelia. Ison yleisön silmissä Popeda on aina henkilöitynyt vahvasti ex-keulakuva Pate Mustajärveen, mutta Costello Hautamäki on tietenkin ollut yhtyeen musiikillinen veturi jo 80-luvun alkupuolelta asti. Ilman hänen panostaan Popedan taru olisi luultavasti loppunut jo aikoja sitten.
Kun Pate ilmoitti viime vuonna sulkevansa oman Popeda-ovensa, kävikö yhtyeen kuoppaaminen mielessä?
Costello: – Kun Mustajärvi kertoi päätöksestään, en miettinyt lopettamista hetkeäkään. Minulle oli ihan selvää, että bändi jatkaa uuden laulajan kanssa. Itse asiassa olen tiennyt ainakin parinkymmenen vuoden ajan Popedan jatkavan, vaikka muusikot vaihtuisivatkin.
– Mustajärvi oli toki yhtyeen näkyvä keulakuva, mutta muuten tässä tilanteessa ei ole mitään uutta. Miehiä tulee ja menee.
– Katsoin taannoin Metallican Some Kind Of Monster -dokumentin, jossa rumpali Lars Ulrich ja kitaristi Kirk Hammett ihmettelivät kahdestaan, että ”meillä ei ole basistia ja missähän meidän solisti muuten on”. Popedan uralla on ollut hyvin monta vastaavaa hetkeä, mutta aina on selvitty. Olen tajunnut jo aikoja sitten sen, että Popeda menee vaikka kiviseinästä läpi, kunhan siellä on yksi häviävän pieni reikä.
Entä miten Ollista tuli Popedan solisti?
Costello: – Ensinnäkin olen tuntenut Ollin jo pitkään, sillä poikani Alex toimi aikoinaan Reckless Loven valomiehenä. Sitä kautta toki tutustuin Olliinkin. Sitten viime kesänä loppupuolella minulla oli sooloveto Helsingissä, ja aamulla flunssaisena tajusin, ettei ääneni välttämättä kestä kahta settiä. Tiesin Ollin osaavan ison nivaskan Popedan biisejä, ja hän sitten ilmestyikin paikalle jeesaamaan ja pelasti jälkimmäisen setin ihan täysin. En ajatellut sitä minkäänlaisena ”koelaulutilaisuutena”, mutta kyllähän Olli veti todella hyvin.
Olli: – Lokakuun alussa puhelimeni soi. Sieltä kuului: ”Morjesta, Costi täällä! Tulisiksää Popedan laulajaks?” Tuskin ehdin laskea perseeni penkkiin, kun huomasin jo sanovani: ”Totta kai mää tuun!” Lopullinen vihreä valo tuli ekan yhteisen soittosession jälkeen, kun koko orkesteri toivotti minut tervetulleeksi porukkaan. En ole aina ollut kovin innokas läksyjen lukija, mutta kun rockin todellisen korkeakoulun ovet olivat vähän raollaan, motivaatiota esimerkiksi sanoitusten opiskeluun ei tarvinnut paljon etsiskellä.
Millaisia kriteerejä Popedalla oli uuden solistin suhteen?
Costello: – Kun taannoin puhuin aiheesta Alexin kanssa, kaksi kulmaa nousi ylitse muiden. Ekana se, että uuden laulajan kanssa täytyy olla kiva tehdä myös uutta musaa. Ja tokana se, että laulajan pitää olla täysin kotonaan vaikka Olympiastadionin lavalla – ja toki niillä pienemmilläkin. Voihan tuolta vaneritehtaalta löytyä Reiska, joka laulaa Popedaa perkeleen hyvin, mutta ottaako Reiska stadionin suvereenisti haltuun… Vähän luulen, ettei ota!
Vaikka Popeda onkin jo melkein enemmän instituutio kuin rockbändi, onko ihmisten valtava kiinnostus uutta laulajaa kohtaan silti yllättänyt?
Costello: – Viime syksynä, kun Pate lopetti ja me muut kerrottiin jatkavamme, asiasta tultiin puhumaan joka paikassa. Jos menin vaikka ruokakauppaan, kassahenkilö alkoi kysellä Popedasta. Mutta jos joku asia todella yllätti niin ehkä se, että ihmiset olivat poikkeuksetta hyvin iloisia siitä, että Popeda ylipäänsä jatkaa. ”Mahtavaa että jatkatte” -viestien määrä oli tuhatkertainen niihin muutamiin ”ette kai te enää” -kommentteihin nähden. Toisaalta näitä jälkimmäisen tyylisiä viestejä on tippunut jo muutaman vuosikymmenen ajan. Helposti 80-luvulta asti on ihmetelty, että miten te jaksatte vieläkin.
– Sehän on oikein kivaa, että ihmiset osoittavat kiinnostusta, mutta painotettakoon silti erästä asiaa: Popeda on rokkibändi, ja rokkibändi voi tehdä ihan mitä se haluaa. Kukaan ei määrää meitä.
Olli: – Puhtaimmillaan ja hienoimmillaan rockissa on kysymys juuri siitä, että bändi tekee juttuja täysin oman päänsä mukaan ja ihmisillä on siitä sitten mielipide. Toisin sanoen Popedankin laulaja voi vaihtua ja ihmiset voivat tykätä tai olla tykkäämättä.
Vuosi 2024 tullaan muistamaan ainakin siitä, että Popedaan tuli uusi laulaja ja Suomi sai uuden presidentin. Mutta olisikohan Popedan laulajastakin pitänyt järjestää kansanäänestys? Kyseessä on kuitenkin ”kans’an Popeda”.
Olli: – Pressanvaali meni aika tiukaksi. Olisikohan Popeda-äänestys mennyt yhtä täpärälle? Ja olisinkohan minä päässyt toiselle kierrokselle?
Costello: – Presidentistä puheen ollen: mehän mietittiin kysyvämme Sauli Niinistöltä, että voisiko hän millään mainita viimeisen uuden vuoden puheensa päätteeksi, että ”niin muuten, ne Popedan keikkaliput tulevat myyntiin huomenna…”
Aidosti ja sydämellä
Kun Tavara-aseman takahuoneen haastatteluhetkestä mennään eteenpäin kuukausi, tilanne tulee olemaan hieman toisenlainen. Tänään sali on tyhjä, mutta silloin rakennus on täpötäynnä Popeda-fanaatikkoja. Sitten Maamme-laulu tärähtää soimaan. ja Popedan uusi tuleminen on konkreettisesti käsillä.
Millaisia ajatuksia mahtaa olla mielessä viisi minuuttia ennen keikkaa?
Olli: – Siviiliminäni miettisi sitä, että jätkä, sinä olet kusisessa paikassa. Että sinun pitää nyt nousta lavalla Popedan laulajana. Ja sinun edeltäjäsi on suomalaisen rocklaulajan prototyyppi Pate Mustajärvi – siis solisti, jolta sinä olet ottanut ensimmäisiä vaikutteita jo pikkupoikana. No, onneksi minulla on myös artistiminä, ja se sulkee pois kaiken tuon. Kun nostan buutsin monitorin päälle ekan biisin alussa, en mieti Patea tai ketään muutakaan vaan käyn kappaleen kimppuun oman ammattitaidon ja osaamisen kautta. Ja sitten vaan vedetään. Ja nautitaan.
Costello: – Tähän liittyen: minua pyydettiin Sleepy Sleepersiin, kun olin 19-vuotias. Lähdin mukaan, ja vein sinne oman soundin ja jutun. Tajusin vasta vuosien päästä, että minähän liityin bändiin Albert Järvisen paikalle. Olisi saattanut hirvittää, jos olisin ymmärtänyt tuon heti Sliippareihin mennessäni. Sitten paljon myöhemmin minut kiinnitettiin Hanoi Rocksiin. Ei siinä vaihdettu kitarasoundia tai mitään, vaan vedin Up Around The Bendin sellaisena kuin olen. Tärkeintä on se, että tekee oman jutun aidosti ja sydämellä.
– Jos taas mietin tulevia Popeda-keikkoja, niin minähän olen odottanut niitä jo pitkään. Konserteista tulee aivan mahtavia. Jännittääkö minua? Ei koskaan. Tai no, silloin jännittää, jos keikka on väärässä paikassa väärille ihmisille ja vielä väärään aikaankin. Tavara-asemalla ei taida olla tuosta kysymys.
Entä milloin luvassa on uutta Popeda-musiikkia?
Costello: – Tämän vuoden aikana. Sen tarkemmin en osaa vielä sanoa.
Olli: – Olen miettinyt uutta materiaalia paljonkin. Se, että sanoitanko minä Popedan seuraavan kappaleen, jää vielä nähtäväksi. Suomeksi tekstittämisestä ei ole vielä kovin paljon kilsoja, mutta ovi on auki. Ja jos päädyn kirjoittamaan niin Costi toki kertoo, onko se tarpeeksi Popedaa. Ja arvaapa mitä: Popedassa saa tehdä myös virheitä!
Miltä yhtyeen jatkosuunnitelmat näyttävät?
Costello: – Kesällä soitetaan paljon keikkoja. Ja loppuvuodesta myös. Popedan viisikymppisiä taas juhlistetaan Olympiastadionilla 2027. Entä kauanko me jatketaan? En tiedä, mutta parasta ennen -päivämäärää ei ole lyöty bändin kylkeen. Ja sitä paitsi The Rolling Stoneshan on edelleen olemassa. Ne, jotka aloittivat nämä hommat, saavat lopettaa ensin.
Viimeinen kysymys: millainen hetki on se, kun Olli Herman havahtuu ”popedoituneensa” lopullisesti?
Olli: – Eiköhän se mene niin, että ajattelen sanovani ”voi jumalauta”, mutta suusta tuleekin täysin luontevasti ”voi jumalaare”!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 3/24.