Ilosaarirock | 14.–15.7.2012 Joensuu

17.7.2012 21:09



Ilosaarirockissa Soundi juhli tänä vuonna kolmipäisesti. Armottoman kurinalaisesti lavojen väliä ramppasivat Mikko Meriläinen, Karoliina Kantola ja Juha Leveelä kirjaten tarkkanäköiset huomionsa päiväkirjaan. Olkaa hyvä.

Ilosaarirockissa Soundi juhli tänä vuonna kolmipäisesti. Armottoman kurinalaisesti lavojen väliä ramppasivat Mikko Meriläinen, Karoliina Kantola ja Juha Leveelä kirjaten tarkkanäköiset huomionsa päiväkirjaan. Olkaa hyvä.

Lauantai 14.7.

08:50

Missä mie oon? Kenelle kuuluivat nuo hemaisevat kultakutrit, jotka rötköttivät kasvoillani. Housut jalassa, mutta takkia ei näkynyt mailla halmeilla. Muistot alkoivat palautua, viini virrata ja kasvot saivat nimet. Kauppa avasi lukitut siiderihyllynsä, ah autuutta. (JL)

14:30

Edellisiltana Vanhassa Jokelassa nautitut valkovenäläiset maistuivat yhä suussa. Hyvältä. Yritin imeä päälavalla touhuavasta Palefacesta energiaa itseeni, tuloksetta. Vika oli vain ja ainoastaan minussa, sillä Karrin nasevat riimit ja Räjähtävän nyrkin vakuuttava piiskaus näyttivät uppoavan erinomaisesti kaikkiin muihin paikalla oleviin. (MM)

16.00

Tarkoitukseni oli ehtiä alueelle jo huomattavasti paljon aikaisemmin. Etenkin seurueeseeni kuuluneet Ilosaarirock-veteraanit yllättyivät negatiivisesti aiempia vuosia pidemmistä jonoista niin takseille, viinanarikalle kuin rannekepisteeseenkin. Mutta kun saa hyvää palvelua leppoisalla asenteella ja itäsuomalaisella murteella, kaikki murina unohtuu. Ja se hyvänolon tunne, kun pääsee auringonpaisteessa kävelemään festivaalialueella! (KK)

Sitten: PMMP. Kyllä heihin voi aina luottaa. Tällä kertaa moni tuttu festarilaulu jäi matkasta, ehkä hyvä niin. Ja ne vanhat tutut kappaleet oli tarkoin valittu: esimerkiksi Maria Magdalena esiteltiin linkityksellä joensuulaiselle Mana Manalle. Uusia hyviä lauluja kuului ihanaksi onneksi settiin. Lisäksi tietenkin jumppaliikkeet ja jopa Tommy Lindgren olivat mukana. Jeesus ei tullut, ja suurin osa yleisöstä oli valmis. Ja miten tyttöjä tehdään… Juuri niin! (KK)

Juu, jälleen kerran täysin suvereeni. Mutta minkähän ihmeen takia PMMP ei ollut lauantain päätösbändi The Hivesin sijaan? (MM)

Koska justiinhan se oli, pari vuotta sitten. PMMP on kyllä mielettömän huikea, aina, mutta vaihtelu virkistää. (JL)

17.00

Iiriksen aikana YleX-teltassa sai pitää sadetta ja nauttia kovin kauniista tytöstä, hänen seuralaisestaan ja heidän kauniistä äänistään. Kate Bush -soundi (ja nyt ei puhuta väkinäisen tarkoituksenhakuisesta imitaatiosta, vaan oikeasti taitavasta laulusta) sai ihon kananlihalle entisestään viilenevässä säässä. (KK)

18:00

Mayhem – peruttu. Hah, läppä, joka ei vanhene ikinä. Kaunista pahuutta, ihanan saatanallista. (JL)

19:00

Piti käydä vain vilkaisemassa French Filmsiä ja rientää Rival Sonsin keikalle, mutta toisin kävi. Milfien keikalta ei nimittäin noin vain poistuta. Helkkarin kova livebändi. Nuoria poikia elämänsä voimissa – onko mitään parempaa? French Filmsin viimeisten woo-o-woo -huudatusten vaiettua ehdin vielä nähdä pari biisiä Rival Sonsia ja kyllähän jenkkien rapsakka rokkaus tuntui munaskuissa asti. (MM)

20:00

Päälavalla näytti ensin olevan Tommi Läntinen kosketinsoittajanaan Vesku Jokinen, mutta kyseessä olikin D-A-D. Tommi Läntinen olisi varmasti houkutellut enemmän kansaa paikalle ja mitä todennäköisimmin olisi myös ollut parempi. D-A-D oli nimittäin väsähtänyt vanha pökkelö, joka onnistui runnomaan piloille niinkin hienon biisin kuin Sleeping My Day Away. Mutta jotain hyvääkin: näin yleisössä todella ruskettuneen mieshenkilön, jolla oli valkoiset viikset! Kaunista. (MM)

21.30

Vielä iltapäivästä uhosin, että jokainen soundilainen menee Elokuun keikalle ja yrittää keksiä siitä hyvää sanottavaa. Loppujen lopuksi keikalle muisti mennä vain Karoliina. Onnittelut! (MM)

Ennakko-odotukseni oli, ettei tehtävästä tulisi lainkaan haastava, mutta ei se ihan niinkään mennyt. Ensimmäinen mieleen tullut hyvä puoli oli se, että vielä ei ole elokuu vaan kaunis heinäkuinen ilta. Toki yhtyeen setti sopi hyvin kyseiseen iltaan, mutta kappaleiden sama poljento kieltämättä alkoi turruttaa. Yleisö osasi kaiketi nauttia yhtyeen soitosta illan hämärtyessä ja taskumattien tyhjetessä. (KK)

22:00

The xx jätti ristiriitaisen olon. Periaatteessa se oli juuri sitä mitä odotinkin – hyvältä soundaavaa, kaunista, hidastempoista ja kaiussa marinoitua – mutta myös aneemista ja niin toisteista, että etenkin keikan puolivälissä harkitsin vakavasti Insomniumin ääreen siirtymistä. Olisi ehkä pitänyt, vaikka The xx kyllä loppukeikasta taas piristyi selvästi. (MM)

The xx lienee jakaneen mielipiteitä eniten tämän vuoden orkestereista. Paikallaan kiertävien ajatusten soundtrack. Etukäteen en kauheasti ollut ottanut yhtyeestä selvää, enkä taida hetkeen yhtyeen pariin myöskään palata. (JL)

23:00

Paraatipaikka oli luovutettu hieman yllättäen The Hivesille – yhtyettä kun ei hyvällä tahdollakaan voi pitää nykyisin erityisen suosittuna. Mutta Howlin’ Pelle ja ne muut hauskan näköiset ruotsalaiset osoittivat olevansa edelleen yhtä hienoja viihdyttäjiä, kuin soittaessaan samalla lavalla yli vuosikymmen sitten. (MM)

The Hives oli kieltämättä yllätys pääesiintyjäksi, mutta totta tosiaan se hoiti kelvosti keikkansa. Yhtye oli hyvä esimerkki siitä, kuinka päälavan saa haltuunsa, jos sen vaan ottaa. (KK)

02:00

Piristävä kossuvissy. Kiitokset ystävälliselle ihmismielelle, joka majoitti retaleet sohvallensa turvaan. (JL)

03.00

Rockin lauantaijatkoille Kerubiin oli kutsuttu Tavastian Lauantaidiskon dj:t. Muutama tanssihyppy, sitten kämpille ja täytekakkua yöpalaksi. (KK)

04:00

Hienon festaripäivän seikkailut kruunasi Joensuun torilta ostettu Batman-pitsa. Suosittelen. (MM)

Sunnuntai 15.7.

11:00

Sunnuntaiaamu valkeni pahaa-aavistamattoman tavallisena. Heräsin keskeltä ihmisraunioita, joiden nukkuma-asentoja voi kuvailla vain sanoilla ”drive-by shooting victims”. Kuorsaus, huokosista poistuva alkoholi ja edellisen illan muistot kaikuivat seinistä. Järkytyksekseni kaikki ihmiset välittömässä fyysisessä läheisyydessäni olivat pitäneet D-A-D:n keikasta. En voinut katsoa ystäviäni enää silmiin. Laitoin Radiomafia-lippiksen päähäni ja pakenin. (MM)

13.00

The Irrationals sai unohtamaan väsymyksen ja jatkamaan festivaalia sen ansaitsemalla tavalla. Kerrassaan hieno yhtye, joka ansaitsisi enemmänkin huomiota. Soittajien lisäksi lavalla oli kirjaimellisesti sirkushuveja ja jääkarhu. On se vaan hienoa, kun ihmiset hyödyntävät niin monipuolisesti taitoaan soittaa eri instrumentteja rummuista poikkihuiluun. (KK)

Tundramatiks ja Suomen komein rumpali Ilkka “Kalakukko” Tolonen! Missasin keikan. (MM)

14:00

Herkkä krapulatila ja herkkä rock on hyvä yhdistelmä. Siksi Pariisin Kevät kuulosti lämpimässä iltapäivässä maailman parhaalta yhtyeeltä. Eikä sitä pelkästään krapulan syyksi voi laittaa, sillä bändi on mahtavassa iskussa. Livenä Pariisin Keväästä puuttuu se levyjä vaivaava näpertelyn maku ja tukkoisuus. Arto Tuunelan suosio naisten keskuudessa on kadehdittavaa mutta ymmärrettävää, mies nimittäin joraa tyylillä. (MM)

Oliko Irrationals sitten niin piristävä ja asetti huikeat odotukset kaikelle, vai puuttuuko Arto Tuunelalta jotakin kaipaamastani lavakarismasta – joka tapauksessa Parisiin Keväästä tuli pienoinen pettymys minulle. Ehkä keikka olisi sopinut pienemmälle kuin päälavalle. Vain tutut hitit Pikku Huopalahdesta Kesäyöhön herättivät minut vähitellen mukaan. (KK)

15:00

Regina. Iisa on raskaana ja suorastaan hehkuu lavalla. Mikko ja Iisa Pykäri on maailman kaunein pariskunta. Mikko Rissasella puolestaan on todella miehiset viikset. Hienoja lauluja ja jämäkkä keikka. (MM)

16:00

Katsoin tovin Herra Ylppöä ja Ihmisiä ja huomasin pitäväni yhtyeen musiikista paljon vähemmän kuin luulinkaan. Ylpön tekstit ja etenkin riimit saavat oloni vaivaantuneeksi, ja iskelmärockin päälle liimattu kalsea metallisoundi puistattaa. (MM)

17:00

En anna itselleni anteeksi, että missasin First Aid Kitin. Etenkin kun minulla ei ollut samaan aikaan muuta tekemistä kuin Axe-hiusvahanäytteiden testaamista. Toimii hyvin myös kenkäplankkina. Shampoonäytteen hieroin Leveelän musiikilta haisevaan hiuspehkoon. (MM)

Hempeän kaunista folk-soundia ja täydellisesti yhteensopivia stemmoja! En halua hieroa täytekakkua Mikon naamaa vasten, mutta kyllä se First Aid Kitin keikka vaan oli aivan ihana ja festivaalin parhaimmistoa. Olin tosin aivan varma, että viimeistään Emmylou saisi sydämeni sykkyrälle, mutta kasvoilleni ei satanut kyyneleitä. Nuoret sisaret osaavat laulaa ja soittaa uskomattoman hienosti myös lavalla. Oletettavasti sekä yleisö että yhtye olivat onnellisia siitä, että First Aid Kit oli tullut Ilosaarirockiin, vaikka Klara Söderberg joutuikin lunttaamaan festarin nimen rannekkeestaan. (KK)

18:00

Mukavaa, että Alexi Laiho vapautui sairaalasta ja Bodomit nähtiin Ilosaaren päälavalla. Tiukkaa shittii, samaa paskaa aina vaan. Viihdytti tovin vallan kovin, tiluliluliu. (JL)

19:00

Yhä useampi balkan-vaikutteinen musiikkikokoonpano saa minussa slaavilaisen veren virtaamaan, mutta itselleni ilmeisen vanha taituri Goran Bregović ja hänen Wedding and Funeral Orchestra -yhtyeensä oli uusi tuttavuus. Ripaskaksihan se minulla meni. (KK)

Goran & kumppanit kuulosti siltä, kuin bändillä olisi päällä ikuinen nousuhumala. Hyväntuulista ja sopivan holtitonta renkutusta. Rentolavan öh… rennoin keikka. (MM)

20:00

Yritin ottaa voimauttavat iltapäivätorkut nurmikolla, mutta järkkärien mielestä festareilla nukkuminen on kiellettyä. Kiitos järkkäreiden, siirryin katsomaan vieressä jylhästi mekastavaa Swallow The Sunia ja vaikutuin syvästi. (MM)

Black Star meni pääosin kaljateltassa kuulumisia vaihdellen. Minussa on jotain vikaa, koska tyhjäntoimittajien jutut kiinnosti enemmän kuin Talib Kwelin. Niin taisi kiinnostaa montaa muutakin, sillä huomattavasti enemmän olisi päälavan etumus vetänyt porukkaa. (JL)

21:30

Antonyn ja Joensuun kaupunginorkesterin yhteiskeikka oli ideana loistava, mutta ympäristö oli väärä. Anniskelualueen puheensorina ja muilta lavoilta vuotava bassorummun jytke kuuluivat kovempaa kuin jousiorkesteri. Onneksi jaksoin survoutua eturiviin, sillä siellä Antonyn huikea ääni, hurmaava olemus ja kappaleiden sovitukset pääsivät esiin. Kylmiä väreitä. (MM)

Vaikka YleX-teltassa on mielestäni äärettömän hyvä akustiikka, tässä Antonyn setissä se ei tosiaankaan ollut ehkä otollisin. Vaikuttavaa, yhtä kaikki. (KK)

23:00

Chisu päätti koko festivaalin ja oli ehdottomasti nainen paikallaan. Suorastaan kadehdittava tapaus: kaunis, karismaattinen ja huikean lahjakas. (MM)

Voi Chisu. Kiitos. Mahtava festivaalin päätöskeikka ja osoitus siitä, että kaunis pieni tyttö lierihatussaan voi ottaa koko päälavan itselleen ja olla läsnä alueen perimmäisilläkin riveillä. Mahdolliset ikäKriisit ja huolet unohtuivat, ja hetken Tie oli äärimmäisen kevyt ja kaunis. (KK)

02.00

Vähän vielä täytekakkua – kesämansikkana kakun päällä hienon festivaalin jälkeen. (KK)

04:00

Mikä on kreisibailaajan suosikkiruokaa? Krebabpitsa! (Simo)

Maanantai 16.7

10:30

Kotia kohti vihdoin. Hiukset haisivat edelleen miehisen hurmaavalta, eivätkä näyttäneet järin likaisilta. Kiitti MM! (JL)

Kiitä JL Axea! Minä kiitän koko mahtavaa Ilosaarirock-jengiä. Parhaat festarit, vuodesta toiseen. (MM)

 

Teksti: Mikko Meriläinen, Karoliina Kantola ja Juha Leveelä
Kuvat: Mikko Meriläinen

 

Lisää luettavaa