Parhaimmillaan Anti-Flag on hyväntuulinen ja ärhäkkä samaan aikaan. Parhaimmallaan punkkarien tuorein levy on nimenomaan sitä. Vinkeän melodiset koukut pirtsakoissa biiseissä yhdistyvät kipakkaan yhteiskunnalliseen kritiikkiin ja takaavat satavarmana riehakkaan livetilanteen, kun bändi lähtee promoamaan tuoreintaan.
Sanoitusten teemoja ei ole vuonna 2017 hankala arvata. Eipä niissä Anti-Flagin kohdalla muutenkaan yleensä yllätyksiä ole, mutta tokihan Trumpin Amerikka ja rasismi ja muut juuri nyt polttavat jenkkipolitiikan kysymykset saavat leijonanosan ryöpytyksestä.
Musiikillisesti levy on ehkä yllättävänkin hilpeä ja pop. Anti-Flag on mennyt studioon radioystävällisyys edellä ja jättänyt raflaavimmat aggroriffit työkalupakin pohjalle.
Tuloksena on erittäin kelpo punkrock-albumi, jota kuuntelee mielellään, jonka viesti on selkeä ja joka ei kalpene ikonisen ryhmän pitkän diskografian parempien kokopitkien rinnalla.
Tuskin tämä myöskään klassikoksi jää, mutta hyvä levy kyseessä on silti. Kerrasta mieleen tarttuvien biisien joukosta tärppeinä voisi nostaa ensitutustujalle rallit Digital Blackout, Criminals ja Throw It Away.