I Was A Teenage Satan Worshipper oli aktiivivuosinaan 2006–2015 suosikkibändini numero 1, maailman kovin sarjakuvahahmojen kaltaisista karismaattisista veijareista koottu indiebändi. Brittimusan parhaista aineksista – synapopista madchesteriin, acid housesta shoegazingiin – ammentaneista biiseistä ja levytyksistä vastasi Pasi Riento.
Ensimmäinen vaikutelma vain suoratoistona julkaistusta Blood Northista on kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen pettymys. Avausraita 0°:n ambient on niin kaukana ensirakkauteni Bees & Honey -ep:n (2006) räävittömästä uhosta kuin olla ja voi. Tarkemmin ajateltuna kuitenkin jo äänivalli edellä kulkenut edellinen IWATSW-albumi Gtthrgh (2015) oli askel nykyiseen suuntaan. Pasin teininasaali ja lelu-urut olivat jo menneisyyttä. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tapahtunut muutos ei ole suurempi kuin yhdeksän vuoden elinkaaren aikana koettu.
”Taiteellisuudestaan” huolimatta Blood North ei ole ollenkaan vaikea albumi, mutta vaatii hitusen keskittymistä. Kuorosämplet kaikuvat jylhässä äänikatedraalissa ja havumetsän humina lämmittää korvia pakkasyössä. Nimikappale on vuoden parhaita kotimaisia synapopbiisejä ja Riennon laulu kuulostaa sillä erityisen komealta.
