Sähköisiä ja melodisia säätöjään muokannut IWATSW on albuminsa nimen mukaan päässyt sinne, minne on pyrkinytkin. Sävelmät ovat nyt kiteytyneet enemmän lauluiksi, mutta sovitukset ovat mitä joustavimmat teknisen tahdituksen ja Sigur Rós -tyylisen ihmisäänisen huhuilun ääripäiden väillä. Musiikki on edelleen sulavassa ja levottomassa liikkeessä, josta kuulijan tehtäväksi jää poimia lennosta oivalluksia ja sävykikkoja, kenties tarttua tilaisuuteen päästä muusikoiden kanssa sinne perille asti.
Vaan jotain merkillistä etäisyyttä yhtye tuntuu pitävän, sillä biisien elementit tuntuvat purevan aika erikoisesti. Jostain kappaleesta saa hyvinkin selvästi laulumelodiasta kiinni, toisessa huomaa tarkkailevansa synteettisten kosketinkuvioiden liplatusta, jossain nokkelan rosoista rumpukomppia ja indiekitarakin särvittää välillä hyvin. Kaikkia erikseen, vaikka kappaleet olisivat keskenään hyvinkin samankaikuisia. Soundien logiikassa ei ole mitään epäselvää, tai ainakaan flow’ta rikkovaa riitasointuisuutta, mutta kokonaisuus jää ilmavaksi ja sanattomimmillaan musiikki pelkistyy yllättävän ohueksi ja hedelmättömän tautofoniseksi.
Makua ja mausteita on, mutta selvästi ravitsevampaa kainosti annosteltu muhennos saisi olla.
