Tämän levyn pisteyttäminen on perin hankalaa. Levy ei sisällä oikeastaan muuta kuin lyömäsoittimia, eikä niissäkään ole oikeastaan minkäänlaisia melodisia elementtejä. Kappaleet ovat perkussiivisia tuokioita, joiden nauttiminen perinteisenä musiikkina on haastavaa.
Slayerissä uraauurtavaa työtä tehnyt Dave Lombardo on paras thrash-kannuttaja ikinä. Valitettavasti Rites Of Percussion alleviivaa sitä, että Lombardon erinomaisuus tulee esiin nimenomaan bändin kanssa. Pääosassa ollessaan soitosta ei hehku samaa kekseliäisyyttä tai vimmaista svengiä kuin Suicidal Tendenciesin, Testamentin tai Mr. Bunglen riveissä. Vaikka Lombardo luo ihan mielenkiintoisia rytmillisiä kohtauksia ja hoitaa tonttinsa erilaisten lyömäsoitinten äärellä, miehen erinomaisimmat ominaisuudet soittajana eivät oikein pääse esiin. Itsekseen on ilmeisen hankala groovata.
Kokeellinen ja jännittäväkin levy jää kuriositeetiksi, jossa kappaleet eivät tunnu kasvavan mukaansatempaaviksi rytmi-ilotteluiksi, huumaaviksi rumpukarnevaaleiksi tai kiehtovan teknisiksi taidonnäytteiksi. Harmi, mutta periaatteessa Rites Of Percussion kuulostaa kuin Lombardo jamittelisi itsekseen ja soittelisi päälle vähän puolieksoottisia lisukkeita.