HAMMERFALL: No Sacrifice, No Victory

Arvio julkaistu Soundissa 2/2009.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Jotkin asiat on vain tehty pysymään muuttumattomina. Konseptin isä lienee AC/DC, mutta samassa peruskalliossa operoi myös ruotsalainen Hammerfall, yksi NWOBHM:n jälkeisen aikakauden viihdyttävimmistä hevibändeistä.

Arvio

HAMMERFALL
No Sacrifice, No Victory
Nuclear Blast

Jotkin asiat on vain tehty pysymään muuttumattomina. Konseptin isä lienee AC/DC, mutta samassa peruskalliossa operoi myös ruotsalainen Hammerfall, yksi NWOBHM:n jälkeisen aikakauden viihdyttävimmistä hevibändeistä. Yhtye on luottanut samaan, tarttuvan ja mahtipontisen heavymetal-biisin konseptiin jo seitsemän levyn ajan (debyytti Glory To The Brave julkaistiin vuonna 1997), tehnyt väliin korkeintaan pari balladia ja jatkanut taas sympaattista pullisteluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ja miksipä sitä hyvää muuttamaan? Hammerfall osaa parhaiten juuri sen mitä se tekee, eikä yleisörakenteen ainakaan luulisi muuttuvan musiikillisten arvojen pysyessä kaikilla mittareilla vakiona.

2000-luvulla, jolta todellisia klassikoita ei 80-luvun malliin todennäköisesti säily, Hammerfallin kaltaiset tapaukset ovat muutenkin piristävä poikkeus. Yhtyeellä on aina ollut repertuaarissaan yksinkertaisen mieleenpainuvia biisejä, vaikka puolet niistä sitten olisikin tehnyt Judas Priest. Ja vaikka No Sacrifice, No Victory ei levynä ihan niin lupaavasti alakaan, viimeistään nimikappaleen kohdalla sitä tajuaa, kuinka hyvä Hammerfall parhaimmillaan onkaan.

Kolmella soinnulla saa joskus ihmeitä aikaan.

Lisää luettavaa