HAMMERFALL: Threshold

Arvio julkaistu Soundissa 10/2006.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Aika tasan vuosi sitten Hammerfall marssi nahkareleissään suomalaisille konserttilavoille, jotka oli koristeltu pahvisilla jäävuorilla. Voimametalli pauhasi, bändi pui nyrkkiä ja heilutti tukkaa. Lapsellista, moni tietysti tuumaa. Ja mitä sitten? Se näyttää ja tuntuu helkkarin hienolta. Hevin kliseitä? Eittämättä, mutta siitähän Hammerfallissa pitkälti on kysymys. Bändi soveltaa yhä kliseiksi luonnehdittavia keinoja, mutta saa taas kerran synninpäästön, sillä se vain nyt sattuu suoriutumaan tehtävästään vilpittömyydellä.

Arvio

HAMMERFALL
Threshold
Nuclear Blast

Aika tasan vuosi sitten Hammerfall marssi nahkareleissään suomalaisille konserttilavoille, jotka oli koristeltu pahvisilla jäävuorilla. Voimametalli pauhasi, bändi pui nyrkkiä ja heilutti tukkaa.

Lapsellista, moni tietysti tuumaa. Ja mitä sitten? Se näyttää ja tuntuu helkkarin hienolta. Hevin kliseitä? Eittämättä, mutta siitähän Hammerfallissa pitkälti on kysymys. Bändi soveltaa yhä kliseiksi luonnehdittavia keinoja, mutta saa taas kerran synninpäästön, sillä se vain nyt sattuu suoriutumaan tehtävästään vilpittömyydellä.

Hammerfallilla on ollut uniikitkin hetkensä, mutta muutamalla viimeisimmällä levyllään yhtye näyttää lipsuvan perusvoimametallibändien kerhoon, jossa omaperäisyyden tavoittelu ei kuulu tärkeimpiin hyveisiin. Toki Thresholdin biisit nappaavat. Miksi eivät nappaisi, koska samoilla keinoilla bändit ovat ennenkin kietoneet metallifaneja pauloihinsa?

Hammerfallin levyarvosteluissa on usein mainittu Saxon, Accept ja Manowar, mutta yksi tärkeä on lipsahtanut ohi. Se on Gamma Ray, sillä Hammerfall kuulostaa tänään yllättävän paljon Kai Hansenin johtamalta joukkiolta. Ei sekään ole paha.

Lisää luettavaa