Yksi Suomen metallimusaviennin alkuperäisistä kivijaloista on tekaissut jatkoa 30 vuotta sitten ilmestyneelle Classical Variations and Themes -soololätylle. Tarjolla on klasaria, kansanmusaa ja kitarointia aina Edvarg Griegin Solveigin laulusta Sturmfrei-tiluinfernoon. Jälkimmäisessä Tolkki soittaa, kuten eräässä vuosituhannen vaihteen haastattelussa lupasi, ”niin nopeesti ettei siinä oo mitään järkee”.
Keskimäärin Ultima Thulen biisien tempot ovat kuitenkin maltillisempia kuin levyillä, joista Tolkki parhaiten tunnetaan. Melankolisella Isä-biisillä lienee Tolkille terapeuttinen funktio, ja onpa mukana hyvityksenkin tuoksua, kun synissa häärää sekä Stratovariuksen Jens Johansson että Symfonian Mikko Härkin ja bassossa molempien ex-soittaja Jari Kainulainen.
Laulettuja kappaleita on vain neljä, joista pari hoitaa aina varma Jeff Scott Soto. Levy päättyy Tolkin itsensä nätisti sanottuna hauraasti laulamaan kansanmusiikin kivirekeen Karjalan kunnailla. Elämä koettelee, mutta jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti ovat täynnä musiikkia. Timo Tolkki on yksi heistä. Oikeaa rumpaliahan levy toki kaipaisi.