Arvio: Kotiteollisuuden uutuus on parhaimmillaan väkevä levy ja heikoimmillaan kuin kiikkustuolissa heijaamista

Vaikka ennakkotiedoissa luvattiinkin tavallista enemmän huutoa, on Susirajalla pitkälti sitä, mitä Kotiteollisuudelta odottaakin. Eikä siinä mitään – tämäkin riittäisi, jos paremmin tehtäisiin. Harmillisesti Lappeenrannan rokki-instituution 18. studioalbumia näyttäisi piinaavan näyttämisen tarpeen puute.
Täysin metsässä ei tietenkään olla. Huomenta! ja Suomi perkele ovat väkeviä vetoja, mutta levyn loppupuolella syöksytään suoranaiseen täytekimaraan. Esimerkiksi Matkan päässä ja Kuolemanpelko on kuin kiikkutuolissa heijaisi: jotain kyllä tehdään, mutta paljoa ei tapahdu. Suurin harmi on sanoituksissa. Parhaimmillaan loistelias Hynynen tarpoo kliseiden jättömaalla, jossa elämä iskee kuin miljoona volttia ja egotrippaileva ryyppyveikko ei ehkä olekaan se kuvittelemansa voittaja.
Vienon uuden tuulahduksen voi susirajaltakin haistaa. Kuitit rasismista, myrkyllisyyteen asti äityvästä isänmaallisuudesta ja naisvihamielisestä setäilystä ovat virkistäviä sävyjä, vaikka ne usein esitetäänkin hieman kompastelevin riimein. Iloinen poikkeus on Suomi perkeleen loitsumainen kertosäe: ”Kutsutaan ja se tulee / ja se puree / Suomi perkele”.