Levyarvio: Bändi kuin oma ekosysteemi – Kotiteollisuuden 17. albumi on jalostettua saunalenkkiä

Kotiteollisuus
Jumalattomat
Universal

Jumalattomat on Kotiteollisuuden seitsemästoista studioalbumi. Se on enemmän kuin CMX:llä, Radiopuhelimilla tai Apulannalla. Ilmankos Jouni Hynynen valitteli levyn alla sanomisen vähyyttä.

Bändi päätti kokeilla, saisiko sisältököyhyydestä – josta väkerrettiin jonkinlainen metafora ”jumalattomuudelle” – kasaan kokonaisen levyn.

Mikäs siinä: taas riittää betonimyllysäkeistöjä ja radioiskelmäkertsejä. Mandoliini ja harmoonikin soivat. Sitten on myös divarilohkon riffejä ja kankeita laulunaiheita. Saatanan työmaassa ryypätään ja kustaan housuun, Herttarouvan naisenylistys on ihan boomer-vitsi. Aiheet eivät ainakaan muista KT-levyistä poikkea.

Kotiteollisuuteen on pakko suhtautua omana ekosysteeminään. Se on kuin sukupolvet ylittävä japanilainen perheyritys, joka keskittyy hiomaan sitä yhtä sushiaan aina vain paremmaksi. Kotiteollisuus työstää, öö, saunalenkkiä. Vertaan, en hauku!

Siksi työstössä on hyviäkin hetkiä. Tuoni peiton alla on ihan kehittyvä kaari, Veren maku suussa taas mainioon kertosäkeeseen avautuva popbiisi, joka tuo mieleen bändin vuosituhannen alun listahitit.

Jumalattomat on ihan energiseltä kuulostava levy, ja ukot tuntuvat olevan voimissaan. Olisivatpa he vain viitsineet kirjoittaa vähän parempia biisejä. 18:tta albumia odotellessa.