Arvio: Kotiteollisuuden uutuudella ei sanan säilä viillä parhaiden päivien tapaan

Arvio julkaistu Soundissa 8/2018.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Kotiteollisuus
Valtatie 666
Johanna

”Työn jälki ei näy laadussa vaan määrässä”, laulaa Jouni Hynynen Vääräleuka-kappaleessa. Jotkut vääräleuat voisivat sanoa samaa Kotiteollisuuden tuotannosta, sen verran jääräpäisesti on yhtye samaa kivirekeä vuodesta toiseen vetänyt. No, eipähän Kotariin tarvitse sen vuoksi koskaan pahasti pettyäkään.

Valtatie 666:n riffiosastolla on muutamiin viimeisimpiin tuotoksiin verrattuna paikoin yllättävänkin tuore ja erilainen meno, mutta liian kauas ei tutulta polulta toki eksytä. Yleistunnelmassa on hieman jotain samaa kuin Kuolleen kukan nimellä (2002), jolloin tuttu Kotari-tyyli ei ollut vielä täysin hahmottunut.

Hynysen tekstit vilisevät tuttuun tapaan pikavippejä ja perkeleitä, mutta takavuosien viiltävyyteen ja nokkeluuteen ei ihan ylletä. Osa riimeistä on jo tahattoman koomisia ja korneja, ja ”mennä merta edemmäs kalaan” tai ”ei näe metsää puilta” -tyylisiä kliseisiä sanontoja voisi käyttää paremminkin kuin vain latomalla niitä peräkkäin.

Vähemmän vanhan, radioystävällisen Kotiteollisuus-tuotannon kierrättämistä ja rohkeammin irrottelua eeppisen Taakan tai Pimeyden ytimeen väliosassa jyrkän käännöksen tekevän riffittelyn tapaan, kiitos. Rahkeita siihen nimittäin selvästi olisi.

Lisää luettavaa