KOTITEOLLISUUS: Kuolleen kukan nimi

Kotiteollisuuden nyrkkipajassa ei löysäillä. Kuolleen kukan nimi on neljäs Kotiteollisuus-albumi ilman alussa joukkoon kelpuutettua Hullu Ukkoa ja mättö on jälleen niin armotonta, että levyn kuunteleminen yhdellä istumalla vie sekä mehut että voimat. Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen takovat Mikko Karmilan myötävaikutuksella loputtoman synkkien lyriikoiden kanssa totaalisessa sopusoinnussa olevaa jälkeä. Kotiteollisuus ei merkitse tänään samaa kuin joskus ennen. Kuolleen kukan nimi kun ei tarjoa tuvan nurkassa nikkaroituja muistoesineitä vaan tulisessa pätsissä moukaroituja terästeollisia järkäleitä.

Kuolleen kukan nimi on alusta loppuun yhtä pitkää marraskuuta. Kevätaurinkoa tai naurunremakkaa on turha odottaa. Valtakunta vakuuttaa herkullisesti jurnuttavien kitaroiden voimalla, että maailma ilman perkelettä on kiinnostava kuin viini ilman humalaa. Tehokkaasti nuijivat riffit seuraavat toisiaan Kotiteollisuuden rumuuden siittäessä Laibachin totalitaarisimpaan paukkeeseen vertautuvaa kauneutta. Meren mutaa ja singlebiisi Rakastaa/ei rakasta jyskävät muita "poppisempina" ja vauhdikas Vuonna yksi ja kaksi muistuttaa, että "jokaisen ahneus petoa elättää". Tuomittu väittää, että kuljemme kyynelten kastelemia teitä, mutta hyvällä tahdolla Kotiteollisuuden sanomasta voi kuvitella erottavansa myös aavistuksen positiivisuutta.

Kuolleen kukan nimi albumin virallinen päätösraita on ei-ihan-tavallisista rölleistä kertova Satu peikoista, mutta levyn viimeiset runsaat 20 minuuttia ovat biisilistaan kirjaamatonta epävirallista materiaalia. Pitkä pätkä instrumentaalisena humisevaa elektronikaa saa peräänsä vielä yhden ankaran rutistuksen.

Kotiteollisuuden sanomasta ei tapaa Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ja Viikatteen viestittämää selkeää moraalisuutta ja vielä tänäänkin käyttökelpoisten "vanhojen hyvien arvojen" kunnioitusta, mutta musiikin ryhdikkyys on paljolti samaa juurta. Kuolleen kukan nimi soveltuukin ajatusten kirvoittamisen lisäksi myös headbanging-tarkoituksiin.